sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Suloinen, suloisempi, Saimaa!

Kun vuodenvaihde alkaa lähestyä ja talvi muuttuu pikkuhiljaa (erittäin hitaasti) kevääksi - vaikka ulos katsoessa herää kysymys minkä talven - alkaa mieli halajaa taas Saimaan aalloille... Ensi kesän venereissuja odotellessa ajattelin kertoa meidän viime kesän venereissuista :)

Olin ensin - tietenkin - vastaan kun kaljupäinen herra heitti ilmoille ostavansa veneen. Ihmettelin, että mitähän sillä tekee ja kuinkahan kauan kyseinen härveli meillä viihtyisi (vuosien varrella on ollut vehje jos toinenkin...) Noo, pitäähän niitä leluja tietysti olla, kaljupäisellä herralla ne on erilaisia kulkupelejä ja itellä kameranosia. Eniten kirpaisi kuitenkin se, kun kaljupäinen herra pisti moottoripyörän myyntiin veneen tieltä. Olihan moottoripyörällä ajot jääneet erittäin vähäisiksi viimeisen muutaman vuoden aikana eikä se oikein palvellut enää kolmistaan, kun ei tyttöä pysty pärrän kyytiin ottamaan. Eräänä kauniina heinäkuisena päivänä vene sitten ilmestyi trailereineen kaljupäisen herran vanhempien kotipihaan. Muutamaa päivää myöhemmin suloisuuksien suloisuus Suzuki sitten otti ja lähti uuteen kotiin.


Suunnittelimme venereissua ja töissä joutessani hyväksikäytin pelastuslaitoksen väritulostinta ja tulostin meille vesiliikennemerkit. Ensimmäiselle venereissulle lähdimme kahdestaan. Ensitöiksemme suuntasimme ostamaan tarvikkeita, tärkeimpänä pelastusliivit. Vesiliikennelaki (tai joku vastaava) edellyttää, että jokaisella veneessäolijalla on oltava pelastusliivit veneessä, mutta laki ei edellytä käyttämään niitä.. järkevää... Itse olen tosi huono käyttämään pelastusliivejä, mutta ne nyt suostun vielä pukemaan päälleni, toisin kun pyöräilykypärää... (tyhmää joo, mutta minkäs teet). Tärkeimpänä oli tietysti hankkia muksulle pelastusliivit, koska vaikka en itse niitä käyttäisikään, tytöllä ei ole veneeseen mitään asiaa ilman liivejä. Tärkeyslistalla seuraavana oli matkajääkaappi/kylmälaukku (12V) eväille ja sen napattuamme suuntasimme tavarapaljouden kanssa kassan kautta hakemaan venettä. 

Yamarin Big Riders. Voimanlähteenä Yamahan 50Hv nelitahtimoottori.
Heti kärkeen ei oltu ehditty hankkia venepaikkaa, joten traileri ajettiin Lappeenrannan Halkosaaren yleiselle venepaikalle, josta lähdimme liikkeelle. Parin viikon päästä venepaikka hoitui ja vesillelähtö helpottui, kun ei tarvinnut joka kerta köijjätä venettä rantaan. 

Saimme veneen hyvin vesille - yllä olevassa kuvassa esiintyvien stalkkerien valvovan silmän alla. Kamat kyytiin lastattuamme lähdimme päristelemään. Itselle tulee huono olo autossakin (töissä onkin aivan ihanaa istua ambulanssin hoitotilassa - varsinkin hälytysajossa - jollain pienellä hiekkatiellä) ja vähän jännitin, että mitenkä ne laineet keinuttaa laivaa - ja laulanko keinuta mua. Alkuun vauhti tuntui ihan järkyttävältä (vrt. moottoripyörän kyydissä 120km/h ja meidän pikkupaatin maksiminopeus 60km/h...) Mutta pikkuhiljaa siihen tottui :)

En ole aiemmin liikkunut Saimaalla, paitsi Kaupunginlahden jäällä, ja täytyy sanoa, että maisemat oli mitä upeimmat! Tähystelin innoissani, josko jossain näkyisi edes vilahdus norpasta mutta pah. 

Luukkaansalmen silta, Lauritsala.
Ensimmäisellä reissullamme ajelimme Taipalsaarelle päin. Ajelimme ristiin rastiin ja lopulta päätimme lähteä ajamaan vielä Suur-Saimaalle päin. Luukkaansalmen silta näytti mahtavalta vesiltä katsottuna (sillan maksimi alituskorkeus on 24m). Tuona viikonloppuna oli veneilytapahtuma ja liikkeellä oli paljon veneitä, jotka suuntasivat Puumalaan. Pysähdyimme jonnekin Imatran kohdille katselemaan hetkeksi veneitä, joista nopeimmat kiisivät ohi yli 100km/h. Nautimme auringosta ja hörpimme vähän kylmää juomaa ja popsimme eväsleipiä. Tankattuamme jatkoimme matkaa. Jonkin matkaa kapeampaa väylää ajeltuamme, kaarsimme veneen kurssin vasemmalle ja siellä se avautui: Suur-Saimaan selkä. Mietimme, kuinka paljon matkaa olisi vastarannalle. Kaikkialla ympärillä näkyi vain vettä ja kallioiset ja metsäiset rannat siintivät jossain kaukana. 


Ajelimme hyvän matkaa Puumalaan päin, mutta koska emme olleet varautuneet pidempään reissuun bensan suhteen, emme viitsineet ajaa Puumalaan asti, ettei tarvitse meloa takaisin (veneestä löytyy lakisääteinen, pakollinen yksi mela). Hämmästyin, kuinka tyyntä keskellä järven selkää oli! Vesi oli kuin sinistä hyytelöä, joka lillui paikallaan. 
 

Aurinko lämmitti mukavasti ja aurinkorasvaa kului. Kaljupäinen herra oli tietenkin fiksuna aurinkolasit päässä koko reissun ja nehän sitten näkyi päässä vähän pidempäänkin... Aurinko tarttui ainaki mukavasti ja viime kesänä olimme ruskeampia kuin koskaan - tai ainakin minä ikuinen kalkkilaivan kapteeni! Tällä reissulla tosin taisi mennä osittain jo palamisen puolelle... Olin itse farkkushortseissa ja niinpä etureidet kärysivät hienosti kun istuin kyydissä, tyylikäs rusketus ja tosi tasanen siis... Mutta tosi kivaa oli! 



Toiselle reissulle lähdimme tytsyn kanssa. Oli vähän viileämpi päivä, eikä ihan bikineissä tarennut. Kävimme tytön kanssa lyhyemmän reissun Taipalsaarella päin. Neito oli innoissaan ja mutusteli rusinoita ja joi pillimehua. Nyt reissuun lähtö oli jo helpompaa oman venepaikan saatuamme. Venelaiturimme ympäristössä eleli sorsaperhe, jolle annoimme vähän leivänjämiä. Tyttö oli onnessaan saadessaan syöttää sorsanpoikasia.



Heinäkuun lopulla lähdimme eräänä perjantai-iltapäivänä taas kahdestaan ajelemaan ja nauttimaan lämpimästä ja aurinkoisesta vapaaillasta. Aamupäivän minua ja tytsyä oli viihdyttänyt kummipoika ja paras kaveri. Herrakin oli ollut aamuvuorossa töissä, joten emme voineet tehdä kovin pitkää reissua, varsinkin kun olin menossa töihin seuraavana aamuna. 

Ajelimme Taipalsaarelle ja ajoimme Niivansalmen kautta Kiitulanselälle, siitä Vehkasalonselälle ja kotiin. Mukava ilta-ajelureitti. Kaljupäinen herra kävi uimassakin, itse en uskaltautunut. Ajoin itsekin venettä jonkin matkaa. 




 



Sunnuntaina töistä päästyäni lähdimme pidemmälle reissulle, tällä kertaa Puumalaan asti. Sää oli mainio, todella lämmintä ja aurinkoista. Pakkasimme mukaan eväät, juomista ja reilusti bensaa ja eikun matkaan! Suur-Saimaanselällä vesi oli taas ihanaa hyytelöä ja söimme eväitä leppoisasti seisahduksissa keskellä selkää. 




Jatkoimme matkaa Puumalaan. Alkumatkasta veneitä oli vähän liikenteessä, mutta veneliikenne vilkastui Etelä-Savon puolella. Kuljimme pitkän matkaa toisen veneen perässä. Pikkuhiljaa rannat alkoivat muuttua karummiksi. 



Veteen rajautuvat kalliot kohosivat välillä korkealle ja veneiden tekemät aallot roiskuivat tasaisiksi hioutuneisiin korkeisiin rantoihin. Katselin rantakiviä tarkasti, josko jollekin niistä olisi eksynyt saimaannorppa paistattelemaan päivää. Tuloksetta.

Matka Puumalaan kesti kolmisen tuntia. Puumalan satamassa/keskustassa oleva Saimaan syväväylän ylittävä Saimaan silta oli vaikuttava näky saapuessamme Puumalan satamaväylälle. Sillan maksimi alituskorkeus on 24m ja se on 781m pitkä. Muistan itse vielä ajan kun silta oli rakenteilla ja sillan tilalla liikennöi lossi (vuonna 1994 kun olimme matkalla Visulahteen Mikkeliin äidin ja veljen kanssa). 

Puumalassa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta, niinkuin aina kun olemme Puumalassa käyneet. Ajelimme parina kesänä moottoripyörällä paljon ja monta kertaa pysähdyimme Puumalan satamaan kahville. Tällä kertaa parkkeerasimme kaksipyöräisen sijasta venhomme Puumalan vierasvenesataman laituriin. Laituri tosin oli vähän liian korkea meidän pikkupaatille ja väylällä liikennöivistä laivoista ja veneistä aiheutuvat aallot heiluttelivat paattia ikävästi laituria vasten, kun lepuuttajatkin jäivät liian alas veneen yläreunan ollessa ulompana kuin lepuuttajat... Kävimme hörppäämässä kahvit satamassa ja itse tietenkin onnessani suunnistin ensimmäisenä vessaan (veneilyn ikävä miinuspuoli...) 




Kuvailin satamassa ja kävimme hissillä Saimaan sillalla. Sillalta avautuvat maisemat ovat uskomattoman hienot! Kevättalvella pääsin katselemaan Puumalan maisemia talvisena versiona kun olin yhden vuoron komennuksella Puumalassa. Nyt maisemat olivat kuitenkin tutun kesäiset ja miten hienoa niitä oli ikuistaa järkkärillä - ja hyvässä seurassa :)

Saimaan syväväylä.
Ainoat norpat, mitä tälläkään reissulla nähtiin...
Lähdimme paluumatkalle. Kuvailin tulomatkalla silmään sattuneita hienoja maisemia, jotka olivat tullessa jääneet kuvaamatta. Ja norppasaldo edelleen nolla. Kotimatka sujui nopeammin, kuten aina. Tai siltähän se aina vaan tuntuu. 

Ihanaa "hyytelövettä"
Pysähdyimme uimaan Kattelussaaren edustalle Taipaleenlahdelle. Vesi oli aika vilpoista, mutta teki hyvää. Pelkäsin jättiläishaukia ja mielikuvitus laukkasi muutenkin, enkä uskaltanut uida kovin pitkälle veneen luota. Palopojat innostuivat kertomaan töissä omia kokemuksiaan kun olivat sukeltaneet vuosien saatossa vedestä ruumita ym. mielenkiintoista - ja olinkin onnellinen, että pojat kertoivat tarinansa minulle vasta venereissun jälkeen tai uintireissu olisi saattanut jäädä minulta välistä... Paistoimme kaasupolttimella makkaraa ja nautimme kesästä. 


Tekemistä, että jaksaa näinkin ison makkaran syödä... :D


Kotiin palasimme vasta illalla. Päivä oli pitkä mutta oikein mukava! <3
Ja taas oltiin astetta ruskeampia (lue punaisempia...)

Seuraavalle reissulle tyttö pääsikin taas mukaan. Kävimme vähän matkan päässä onkimassa. Kala ei syönyt ja kävimme ajelemassa vähän Kaupunginlahdella. 





Elokuun lopulla kävimme pienen reissun Imatralla Rauhan satamassa. Oli puolipilvinen päivä eikä todellakaan tarennut enää missään bikineissä ja shortseissa! Oli pakko laittaa pelastusliivit päälle kun oli niin kylmä. Kävimme myös pyörimässä Lappeenrannan satamassa.


Kaupunginlahden suihkulähde.

Syyskuun alussa lähdimme vielä venereissulle kahdestaan. Tyttö meni mummin luo Savitaipaleelle ja oli ajatuksena, että kävisimme veneellä Savitaipaleella. Homma jäi kuitenkin vähän idean asteelle kun toteutus jäi hiukkasen puolitiehen... 
Saimaan kautta Lappeenrannasta Savitaipaleelle mennessä joutuu koukkaamaan pitkän matkan ja näin ollen vesiteitse on pidempi matka kun maantietä pitkin. Google Mapsin (meidän navigaattorinahan siis toimii minun iPhone+GoogleMaps ja tietty minä) mukaan Savitaipaleelle pääsee kahta reittiä ja toki valitsimme sen lyhyemmän. GoogleMaps ei kuitenkaan osannut kertoa sitä, että reitti on käytännössä heinittynyt umpeen... Matkanteko olisi kestänyt ikuisuuden ja luovuimme ideasta, koska ajatuksena oli lähteä vielä viihteelle samana iltana ja meidän kaislikonmurtaja-nopeudella olisimme varmaan vielä tänä päivänäkin matkaamassa Savitaipaleelle... 


Niinpä kävimme Taipalsaarella grillaamassa eräällä nuotiopaikalla, joka on Taipalsaarentien varressa olevan sillan kupeessa. Ilta oli hieno ja lämmin. Teimme nuotion ja paistoimme makkaraa. Aurinko alkoi laskea ja loi vielä kauniisti viime säteitään kauniiseen alkusyksyiseen iltaan. Vaikka olenkin suhteellisen anti-romanttinen ihminen, oli nyt puitteet kohdallaan :) <3 

Tähän venereissuun oli hyvä päättää meidän veneilyt kesän 2013 osalta.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)