perjantai 31. tammikuuta 2014

Lisää saikkua

Sisustusta.
Aamu alkoi lääkäriajalla ja siitä suoraan röntgeniin. Kauppaan ja kotiin. Siinäpä se päivä menikin. Sain lähetteen ortopedille ja lisää sairaslomaa. Täytyy yrittää vaikka käsitellä valokuvia kun on taas viikko aikaa. Huoooohh. Jos vaikka huomenna leipoisin jotain. Nythän on hyvää aikaa syödä ja paisua kotona. 

Jatkoin sisustelua kotona vielä pienin yksityiskohdin. Eteistä laitellessani silmiini pisti muutama epäkohta, kuten naulakko, joka on aivan kamala. Naulakko on kuitenkin asunnossamme valmiina, joten ehkäpä minun täytyy jättää se rauhaan. Haluaisin vaihtaa kissojen potan uuteen, sillä nykyinen hiekkalaatikko ei sovi enää sisustuksemme sävyihin. Odotan innolla, että pääsen huomenna laittamaan vihdoin valmistuneen perunalaatikon paikoilleen! Huomenna juttua siitä. 

Mutta päivän kohokohta oli ehdottomasti se, että Rooman reissu on nyt varattu! Rooma, täältä tulemme toukokuun 5. päivä!! Tytölle ja toiselle kanssamatkustajalle - eli äitikälle - täytyy hankkia passit ja matkavakuutukset ja matkalaukkuvarustusta täytyy miettiä. Saimme hotellin aivan Espanjalaisten portaiden läheltä hyviltä mestoilta, jossa ostoskadut ovat vieressä. Jes jes jes. Toivotaan, että kinttu on edes siihen mennessä kunnossa! 

Tein eilen ohjeen juustokakustani tuonne reseptit-osioon. Juustokakku on perusvarma ja maistuva, ainakin työkaverit kehuivat maasta taivaaseen kun tämmöisen heille tekaisin läksiäislahjaksi viime syksynä. Tosin palokunnassa kahvihuoneen pöydältä häviävät melkein kärpäsenraadotkin. 
Kakku teki tehtävänsä ja katosi lautaselta ensimmäisen kahvitunnin aikana, en ehtinyt itse edes maistamaan kun olimme keikalla. Kuorrutesoseen voi korvata itselle mieluisella hedelmä- tai marjasoseella. Olen itse mieltynyt tuohon persikkasoseeseen, jota olen ohjeessani käyttänyt, mutta olen tehnyt kakun myös mango- ja vadelmasoseella. Käykää katsomassa ideaa viikonlopun leipomuksiin :)
http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/reseptit.html


Mukavaa viikonloppua! 


torstai 30. tammikuuta 2014

Ensihoitaja tänään - ja toivottavasti vielä huomennakin


Työterveyslääkärini soitti röntgenkuvistani ja patisti huomenna hakemaan lisää sairaslomaa kun kinttu on edelleen kipeä. Samalla hän kirjoittaa uuden lähetteen röntgeniin, kun kaikkia tarpeellisia kuvia ei ollutkaan jostain syystä otettu... Katsotaan vielä se kuva. Jep jep. 

Katsoin eilen illalla telkkaria ja nautin rauhasta kun tyttö nukkui ja kaljupäinen herrakin oli töissä. Kissatkin torkkuivat vieressä sohvalla. Täydellistä telkkarihetkeä häiritsi vain järkyttävä repiminen polvessa. Bakerinkysta pullottaa polvitaipeessa ja lumpiossani tapahtuu jotain mystistä.

Yön jäljiltä jalka oli hyvä ja ajattelin jo innoissani, että tästä se paraneminen nyt alkaa! Liikuin kotona pesten pyykkiä ym. kevyttä (en siis nostellut edes mitään tai tehnyt mitään kiertoliikkeitä tai äkkinäisiä liikkeitä polvella). Noh, kaksi tuntia sitä kivutonta iloa sitten kestikin. Syvääkin syvempi huokaus.

Hermot menee tämän polven kanssa! Eihän tämä ole tätä menoa työkuntoinen ikinä! Ja vaikka kuinka olisinkin työhöni leipääntynyt, ajatus siitä etten voisi enää ensihoitajan hommia tehdä, suututtaa suunnattomasti. En koe itseäni sairaanhoitajana (vaikka minulla sekin koulutus on) enkä näe itseäni todellakaan missään sairaalassa juoksemassa pää kolmantena jalkana, jossa omilla aivoilla ajattelu on kiellettyä koska et ole lääkäri, yhtään potilasta et ehdi hoitamaan niin hyvin kuin haluaisit, töissä pitäisi käydä melkein joka päivä 8 tuntia ja olla jumissa neljän seinän sisässä. Ei kiitos. Alaa voisin vaihtaa jos tietäisin mitä muuta haluaisin tehdä ja saisin vielä työstäni vähintään saman palkan. Mutta kun en tiedä (tai voisinhan minä valokuvata työkseni, mutta siihen uraan pelkkänä leipätyönä on hiukka matkaa...)

Vaikken nykyisestä työstäni eläkkeelle aiokaan jäädä, en halua pakolla vaihtaa alaa tai työtehtäviä. Kaikesta huolimatta tykkään työstäni vaikken siinä koe tarpeeksi hyvä olevanikaan ja välillä ottaa aivoon niin paljon että tekisi mieli ottaa loparit. Silti siinä on sitä jotain. Työ on itsenäistä, saan tehdä töitä käsilläni ja oikeiden ihmisten ja asioiden parissa enkä vain teoreettisesti jossain työpöydän takana paperipinojen keskellä, mistä käsin et lopulta koskaan näe edes käytännössä työsi tuloksia. 

Kuulostaa kliseiseltä ja suoraan ensihoitaja-amk:n pääsykokeiden haastattelurepliikiltä, mutta saahan siitä hyvän fiiliksenkin kun pystyy toista ihmistä auttamaan. Vaikkakin auttaisit vain sen kaatuneen mummukan lattialta takaisin sänkyyn tai kun käyt kuuntelemassa sitä samaa juoppoa kolmannen kerran saman viikon aikana. Se työ ei ole ihan sitä, mitä mediassa annetaan ymmärtää: suurin osa ensihoitotehtävistä on kiireettömiä tehtäviä ja sisältää kaikkea muutakin kuin pelkkiä kolareita ja piipaa-ajoa.

Muistan sen fiiliksen lukioaikoina kun minulle valkeni, että haluankin isona ensihoitajaksi ja pääsinkin kouluun. Tiesin satavarmasti mitä haluan isona tehdä. Muutaman vuoden työtä tehneenä en aina ole ihan varma, että onko tämä duuni se, mitä todella haluan tehdä loppuikäni. Nyt taas puolikuntoisena tajuaa, että kyllä se ehkä sitten kuitenkin on se minun juttu enkä siitä halua luopua. Ihmisten kuullessa ammatistani olen kuullut kerran jos toisenkin kommentin "sinä näet varmasti töissä paljon kaikkea!" Kyllä näen, ja haluan nähdä sitä myös lisää. 

Näihin sanoihin ja tunnelmiin - ja huomenna lääkäriin.
 
Ps. Jotain hyvää tässäkin päivässä: sain perunalaatikon vihdoin maalattua loppuun! Nyt vielä se saha jostain ja hyllyihin maalipinta ja eikun hyllyt paikalleen!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Onnistuneita ostoksia

Seinät kaatuvat kohta jo päälle kotona kipeän jalan kanssa, joten säästökuuristani huolimatta tänään oli jo pakko päästä pois kotoa. Siispä suunnistimme äitini ja tytsyn kanssa Luhta outletiin. 

Löysin Rooman reissua (ja ihan mitä tahansa reissua ajatellen) Espritin olkalaukun puoleen hintaan :) Mukaan Luhta outletista tarttui myös Rukka-pipo sekä hiihtorukkaset, jotka sopivat lenkkeilyyn paremmin kuin neulesormikkaat. Hiihtorukkaset maksoivat peräti 9,95€. Etsiskelin neulemekkoa ja farkkumekkoa, tuloksetta. Yksi tosi nätti lyhythihainen neulemekko löytyi (vieläpä S-kokoakin ja edullisesti), mutta mekon selässä oli jokin likatahra niin kauppaan jäi. 


Suoritin kireän pakkasen takia tassutteluni kauppakeskuksessa tyttären kanssa. Sovitin Seppälässä farkkuliivimekkoa, joka olikin ihan hirveä. Selvää säästöä kun ei näyttänyt hyvältä päällä. Modalla käydessämme bongasin aivan ihanat Armanin ballerinat, jotka hinkuvat päästä Rooman reissulle, mutta pistän kukkaronnyörini nyt kiinni (hintaa oli 195€). 

BR-lelukaupasta saimme Hello Kitty-palapelisetin (sis. 5 palapeliä) kolmella eurolla! Saikkuteemaan sopivasti kävimme Rossossa syömässä lohipastaa, joka oli järkyttävän hyvää.    



Tytsy lauleli tänään ensimmäistä kertaa kuunnellessaan Pikku Myyn haaveet-biisiä "kaunein pikkumyy"<3 Emme siis ole vielä onnistuneet tuhoamaan lapsen nuottikorvaa lukuisista yrityksistä huolimatta!

Loppuilta meneekin taas särkylääkkeitä popsien telkkarin ääressä. Onneksi Muodin huipulle alkaa ja sen perään onkin hyvä katsoa Jutta ja puolen vuoden superdieetit. 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kevättä kotiin


Pientä piristystä lyhtyihin: pinkkejä kynttilöitä jemmasta.


Äitini tuli eilen meille kylään ja toi minulle tämmöisen tuliaisen. Hän oli ostanut minulle nimpparilahjaksi Tove Janssonin 100-vuotis juhlapurkin :) 



Lynkkasin tänään K-rautaan hakemaan lisää huonekalumaalia. Pääsenkin jatkamaan tuolien maalausta sekä syksyllä aloittamaani perunalaatikon tuunaamista. Kävin myös pari uutta pensseliä kun entiset olivat liisteröityneet käyttökelvottomiksi käppyröiksi. Biltemasta sain pari lautalevyä pottulaatikkoon (jotka pitäisi tosin sahata lyhyemmäksi ja eihän meillä sahaa ole, täytynee käydä kaljupäisen herran vanhempien kaluvajassa) ja samalla ostin silikoniset muffinssivuoat :) 



Ostin tytön leikkinurkkauksen ikkunalle vaaleanpunaisen kynttilän Biltemasta (järkyttävän iso ja hintaa vain 2,99€!!). Sain tytölle myös collagehousut edullisesti, kivat keväisen väriset turkoosit. Mummi puolestaan osti neidolle lego-paketin. 



Kynttilää sijoitellessani inspiroiduin auringonpaisteesta taas sisustelemaan olkkaria ja niinpä lynkkasin edestakaisin vaihdellen tavaroita paikasta toiseen. Ledvalo-oksa sai kyytiä talviauringon tieltä ja tilalle tulivat valkoiset hortensianoksat sekä orkideat. Tulipa pestyä samalla koristekivet orkidearuukusta. Pölyä olikin kertynyt parin villakoiran verran, nenää kutittaa vieläkin. Odotan innolla, että saan tietokoneen piuhat tuolta taustalta pois rumentamasta kun pöytäkone ottaa ja lähtee.



Ledvalo-oksa lähti kaappiin, tilalle orkideat.

Ostin Tiimarin alennusmyynnistä pienen kranssin, joka minusta näyttää pajunkissoilta ja laitoin senkin seinälle. Viime syksynä askartelin syksyisen kranssin isotätini talosta löytämistäni vanhoista koristemarjoista ja ajattelin nyt tuunata tästä pienestä kranssista jotain keväistä. 
 
Viime syksyn kyhäelmä.



Pinkki kynttilä piristämässä sisustusta.
Riihimäen purkit saivat keväiset kynttilät.

Sain maalattua perunalaatikon kokonaan ja se olisi enää välihyllyä vaille valmis. Laittelen juttua siitä, jahka tekele valmistuu :) Polvikipua lukuunottamatta vallan mukava kissanpäivä! 





maanantai 27. tammikuuta 2014

Niks ja naks

Tyttö katseli aamulla lastenohjelmia telkkarista. Oli oikeastaan pelottavaa huomata taas, miten kaksi ihmistä ajattelevat samoja (ja yhtä tyhmiä) asioita.  Piirretyssä tuli joku juttu, jonka heti kääntelin mielessäni kaksimieliseksi - ja sillä sekunnilla kaiku vierestä sanoi saman asian ääneen. Tuo kaiun ääni kuului onneksi kuitenkin miehelle, ei tytölle (ei ole vielä kaikkia meidän "viisaita" juttuja oppinut). Eikä ollut ensimmäinen kerta.



Kaverini tuli käymään kummipoikani ja pikkuvauvan kanssa :) Vaavi oli taas supersöpö kun hymyili ja naureskeli minulle (kuten yleensä aina). Meidän neito ja kummipoika leikkivät hyvin yhdessä ja tällä kertaa leikki aloitettiin jo hyvissä ajoin, eikä vasta viime minuuteilla ennen vieraiden poislähtöä. Kummipoika oli kasvanut taas kovasti ja jutteli hauskoja ja piirsipä vähän lyikkärillä kummin valkeaan sohvapöytäänkin. Tein hiukka töitä, että sain jäljen pois ja siivotessani taideteosta kummipoika tuli viereen ja tokaisi: Annapa mie vähän piirrän!

Pikkuneiti sammui kun saunalyhty yöunille touhukkaan päivän jälkeen. Pikkuneidillä on alkanut viime aikoina pieni 2-vuotiaan uhma nostaa päätään pinnan alta ja tänään päätin vihdoin koittaa naughty spot-kikkaa - ja sehän toimi! Reilu minuutti keittiönnurkassa selitysten kera ja kas kummaa - lelut alkoivatkin löytää tiensä koriin äidin apuna ilman  jupinoita ja oikkuja! Illalla ei leluja olisi myöskään huvittanut kerätä, mutta lelut löysivätkin koriin jo pelkästä kysymyksestä "haluatko mennä arestinurkkaan". Vastaus oli tällä kertaa asiallisesti ei ja päänpudistus ja lelut laitettiin kiltisti paikoilleen. 

Polvi on taas ottanut takapakkia ja ollut tänään tosi kipeä. Kumarruin ja polvesta kuului pahaenteinen NAKS! ja kipu oli järkyttävä. Koko loppuillanpa se sitten onkin ollut vielä normaalia kipeämpi. Että silleen. Olen ainakin viettänyt kunnon sairaslomaa kun huomasin tänäänkin olevani yövaatteet päällä vielä iltapäivän puolella. 


Leivoimme tänä aamuna korvapuusteja. Jokainen leivontahetki on jokaisen kissanomistajan unelma kun karvaiset perheenjäsenet ovat työnjohtajina vieressä. Meillä taikinan valmistumista oli tällä kertaa valvomassa virallinen valvojamme Nyyti. Käy katsomassa ohje ja tarkemmat leivontakuviot reseptit-osiostani!  http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/reseptit.html


sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Macin lumoissa

Päivä on mennyt aikalailla jumitellessa ja kinttua lepuuttaessa. Ensimmäistä kertaa moneen päivään polvi on hieman parempi ja aamupäivä menikin melkein kivuttomasti.
Lompakolle tämä päivä ei sen sijaan ollutkaan niin kivuton. Kuvia käsitellessäni armas hapannut pöytäkoneemme alkoi kehitellä kuvia omalla haluamallaan tavalla ja sekoili olan takaa. Päätös oli selvä. Kone lähtee tietsikoiden taivaaseen ja tilalle tulee uutuuttaan hohtava upea, uljas Mac.

Neiti kattamassa sunnuntaibrunssia.
Kävimme iltapäivällä Gigantissa, josta varasin Mac Book Pro Retinan. Kone on tilapäisesti loppunut keskusvarastosta ja varastolle koneita olisi tulossa 7. helmikuuta. Toivottavasti saapumistiedot pitävät paikkansa ja saisin koneen parin viikon sisään. Ei malttaisi odottaa!
Suunnittelen innolla, mitä tekisin tietokonepöydälle nyt kun massiivinen pöytäkone vaihtuu sisustukseenkin paremmin sopivaan läppäriin. Toisaalta työskentelen koneella paljon kuvia käsitellen, joten työpöydällekin voisi olla käyttöä, mutta nykyinen tietsikkapöytämme lienee turhan massiivinen läppärille.

Saikkupäivän kunniaksi kävimme koko perhe syömässä Pizza Raxissa. Käymme Raxissa aika harvoin ja yleensä kun sinne eksymme, siellä on aina Texmex-viikot, jolloin ruokalistalta ei löydy esim. himoitsemiani kermaperunoita - ja niin oli myös tänään. Maistoin ensimmäistä kertaa eläessäni guacamolea (sen ulkonäkö on aina etonut minua niin olen vältellyt kyseisen mönjän syöntiä) ja ihmeekseni huomasin sen olevan järkyttävän hyvää! Täytynee joku päivä tehdä sitä. Pizza Raxiin liittyy nostalgisia muistoja, sillä minulla ja kaverillani oli tapana lukiossa koeviikoilla käydä jossain syömässä ja usein kävimmekin Raxissa. Lukioajoista tuntuu olevan ikuisuus. Niin se aika rientää.


Tytön kanssa olemme saaneet monet hyvät naurut taas tänään. Tyttö komentaa kissoja minkä ehtii ja tanssahtelee, laulelee, höpöttää hassuja, halailee ja pussailee. Eilen Putousta katsoessa Silja innostui laulamaan sketsihahmojen kanssa ja tanssi. Tyttö pyysi isiäkin tanssimaan ja kun isi suostuikin, tyttö juoksi karkuun kirkuen "apuja apuja!" :D


Neito iPadin lumoissa.

Nyt lössähdän sohvalle, nostan sorkan kohti kattoa ja katson tallennuksesta ohjelmia, jotka ovat viikolla jääneet katsomatta. Huomenna kaveri tulee kylään kummipoikani ja pienen vauvan kanssa <3


lauantai 25. tammikuuta 2014

Saikkulauantai


Tänä aamuna kaljupäinen herra bongasi taas takapihalta oravan - ja tällä kertaa vieläpä kaksin kappalein. Joku naapuri on vienyt takapihan vaahteranoksaan talipalloja ja ne tuntuivat kelpaavan myös oraville. Sain monen monta hyvää kuvaa oravaveijareista kun ihme kyllä kestivät tällä kertaa hyvin paikoillaan. Lisää kuvia oravista Luontokuvat-osiossa. 
http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/blog-page_17.html



Ärsyttää suunnattomasti kun nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta kun ei kykene. Tosin lepäämiseen ja jalan kuntoon saamiseen tämä saikku onkin tarkotettu, mutta kun en malttaisi olla paikoillani. Nyt on hyvää aikaa käsitellä kuvia kun en paljon ihmeempiä voi edes tehdä. Aamulla herättyäni luulin jo jalan olevan parempi kun ei koskenut! Noin viiden askeleen jälkeen voin unohtaa toiveet kivuttomasta jalasta. Kunhan polvesta saa pahimman kivun doupattua pois, vääntäydyn varovasti tassuttelemaan ulos, josko polvi siitä tokenisi. Kokemuksesta tiedän, että paikalleen jumittuminen vain pahentaa polvea.


Tyttö leipomassa pizzaa.

Laitoimme tytsyn kanssa uudet Muumi-taulut leikkinurkkauksen seinälle paikoilleen. 
Ostin toissapäivänä Kodinykkösestä pari Luhtan pientä ripustettavaa koria (2€/kpl) ja toinen niistä löysi paikkansa eteisen pikkunaulakosta. Pikkukissa on kova syömään erinäisiä piuhoja ja korin uumeniin mahtuivat mukavasti suojaan kännyköidemme laturit - ja samalla eteisen hyllyn kori siistiytyi. 







Teimme tänään pizzaa pitkästä aikaa. Tarkemmat reseptitiedot pizzaan reseptit-osiossani. Illalla Putousta ja kuvien käsittelyä. 

Mukavaa lauantai-iltaa! 



perjantai 24. tammikuuta 2014

Perjantai

iPadilla otettu kuva takapihalta.
Taas kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Aamulla elohopea oli valahtanut meidän mittarissa jo liki -20 asteeseen, huikean kylmää! Kävin työterveyslääkärillä ja saikkua tuli lisää viikon verran. Kinttu on niin kipeä, ettei kävelystä ja autolla ajostakaan meinaa tulla mitään. Tytär yski viime yön ja kaljupäinen herrakin on kipeänä, niin tuli meidän perheelle rauhallinen viikonloppu. Lynkkasin lääkärireissulla kaupassa (ostoskärry oli oiva rollaattori) joten saamme homehtua kotona koko viikonlopun. Kauppareissussa menikin ikuisuus kauppaan eksyneiden mummeleiden seassa lynkatessa, mutta tulipahan käytyä.


iPad kuvaa olkkarin ikkunasta.

Onneksi kuvattavaa löytyy ihan kotipihastakin! Harmittaa nimittäin kun näin komeat kelit menee hukkaan. Olisin noin sata kertaa mieluummin ulkona kuvaamassa kuin linkuttaisin kipeän kintun kanssa sisällä. Kaljupäinen herra bongasi aamulla oravan ja punatulkkuja takapihalta ja sainpa oskusta kuvankin! Kylmä oli varmaan jähmettänyt oravan kun kesti kerrankin paikoillaan... Lisää oravakuvia Luontokuvia-sivullani. 
http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/blog-page_17.html



Kun tekemiset on rajoitettu, ajattelin että voisin tehdä neidin synttärikutsut joutessani, kun sain Tiimarista tarvikkeetkin. Mielikuvitus tuntui loppuneen, liekö tullut popsittua liikaa särkylääkkeitä tänään, mutta tämmöiset nyt sain aikaiseksi. 









 
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

torstai 23. tammikuuta 2014

Kuvaksellinen päivä


Kivun suhteen tästä päivästä on kissanpäivä taas kaukana, polvi on niin kipeä, ettei kunnolla kävelemään pysty. Autolla ajokin koskee, yöh. Onneksi autosta löytyy vakkari, että pystyin ajamaan kaverin luo kuvaamaan hänen 1-vuotiasta poikaansa ja kahta vanhempaa lasta. Olin luvannut ja sopinut kuvaamisen ajat sitten ja tahdon lupaukseni pitää saikusta huolimatta :) Hyviä kuvia saatiin ja muksut olivat hauskoja kuvattavia vaikkakin hiukka haastavia. 

Sain napsittua luontokuvia kuvausreissullani autosta käsin. Sää oli mitä komein (pakkasta parhaimmillaan -22) ja luonto oli aivan upean näköinen. Joesta nousi höyryä ja sielläpä kelluikin yksinäinen joutsen. Joutsen huuteli yksinään ja luonnon hiljaisuudessa se oli mitä parasta terapiaa kaiken hälinän keskellä. Enemmän luontokuvia löydät Luontokuvauksen helmiä-sivultani. http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/blog-page_17.html



Kävin äitini kanssa tänään ostamassa äidille iPadin. iPad jäi kuitenkin meille asenneltavaksi ja muutenkin vähän hoitoon. Kiva lelu on kyllä ja omppukuume vain paheni. Bongasin kaupasta läppärin, jonka ostan kun entinen pöytäkoneemme leviää. Tekisi mieli kyllä ostaa tuo Mac Book Pro jo ennen sitä, mutta ehkä nyt maltan kuitenkin mieleni. Ehkä.


Tytön ja minun piirrokset iPadilla.

Linkutin samalla reissulla äidin seurana Kodin ykköseen, josta mukaan löytyi halvalla Luhtan pari säilytyskoria. Ostin isomman korin dvd:lle (8€) ja kirjahylly siistiytyi taas kun sain pari pienempää säilytyslaatikkoa yhdistettyä yhdeksi isoksi boksiksi. Kauppa pullisteli kaikkea mukavaa, mutta maltoin mieleni. En ostanut paria koria kummempaa. Hipeltelin ohi lynkatessani Tuplakuplaa. Iiiiiihana. En tosin kehtaa maksaa lampusta 400 euroa. Kaljupäinen herra oli katsellut minulle joululahjaksi kyseistä lamppua netistä käytettynä kun tiesi kuinka innoissani olisin ollut lampusta, mutta käytettyinäkin niiden hinnat olivat hiponeet melkein kolmeasataa euroa. Ehkä minä sen joskus raaskin ostaa. Tai sitten en :)

Säilytysboksi dvdlevyille.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Keskiviikko


Perinnönjakoreissu heitetty ja hyvä fiilis! Mikäli polvea ei oteta huomioon, sitä on koko päivän repinyt aivan törkeästi. Mutta perinnönjakoasia on siis vihdoin selvä. Sain myös muutaman talvisen maisemakuvan matkan varrelta. 




Kaveri soitti aamupäivällä, että Tiimarissa on alennusmyynti viimeistä päivää tänään ja huomenna - ja kumpanakaan päivänä en pääse paikalle. Onneksi entisen kotipitäjän Tiimari oli vielä auki ja myi kaikki kamansa puoleen hintaan. Lynkkasin paikalle ja sain kassillisen kaikkea ihanaa ja tarpeellista askarteluvälinettä (mm. tyttären 2-vuotissynttäreiden kutsutarpeet) 25 eurolla! 


Tiimarin askartelutarvikkeet, kissa ei kuulunut hintaan...

Huomenna kuvaamaan kaverin lapsia, jänskättää vähän, että mitä kuvista tulee. Eka virallisempi kuvauskeikka. "Apuja" kuten tyttö sanoo. Nyt pitkän päivän jälkeen lisää Panacodia naamaan, Jutta ja superdieetit ja sitten unille. 




tiistai 21. tammikuuta 2014

Saikkupäivää: Sacheria ja Muumeja


Koska polveni on ollut erittäin kipeä koko päivän, emme ole järin kummoisia tänään tehneet. Jo reilun kymmenkiloisen tyttären nostaminen teki kipeää, mikäli varasin jalalla. Olikin oiva päivä leipoa ja leivoimmekin pahoista aavistuksistani huolimatta Sacherkakun.  

Kakkupohja oli onnistunut (ensimmäinen kerta ikinä kun saan täytekakkupohjan ehjänä leikattua) ja teen samalla ohjeella tytön synttärikakkuunkin pohjan! Sacherkakku onnistui hyvin! Kakku oli todella mehevää ja namia. Paras osiohan tietysti leipomisessa oli taikinakulhon nuoleminen... 

Tarkempi resepti Sacherkakkuumme löytyy reseptit-osiostani, osoitteesta: http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/reseptit.html

Kuvaa viime talvelta pihan tinteistä.
Ulkona on ollut koko päivän mielettömän komea sää (pakkasta -18,5), puut olivat kauniin kuuraiset ja aurinko kimalteli hangella. Täydellinen päivä luontokuvaukselle, mutta pakkanen oli niin kova, ettemme kehdanneet lähteä ajelemaan, varsinkaan kipeällä polvella. Päivä onkin mennyt lähinnä Panacodia napsien ja Muumeja katsellessa. Kun olin pieni, katsoimme äitini kanssa Muumeja minun ollessa kipeä ja nyt katselimme niitä tytsyn kanssa :) 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Shoes

Pohdin aiemmin kenkävalikoimaani Rooman reissua ajatellen ja joutessani kaivelin kesäkenkäni eteisenkaapin kätköistä. Ei tarvitse kenkäkauppaan lähteä, säästöprojekti sujuu siis siltä osin hyvin :)

Mukavilta jalassa tuntuivat kultaiset pilipali-ballerinat, jotka olen ostanut monta vuotta sitten -enkä ole paria kertaa enempää jalassa pitänyt. Kaljupäisen herran veljen lakkiaisissa uudistin kyseiset popot vuonna... olisiko ollut 2009. Toisen kerran olen pitänyt niitä jalassa joskus terassireissulla ja koko viime kesän suunnittelin pistäväni ne jalkaan, mutta se jäi aina suunnitteluasteelle. Nämä kengät ihan huutavat päästä mukaan Roomaan tassuttelemaan gladiaattorien jalanjäljissä. 




Toisena löytönä bongasin Tapaksen avokkaat, jotka on tukevat ja jykevät ja niistä löytyy pienenpieni korko. Nappiosuma. Katsotaan sitten, mitä mieltä olen kenkien mukavuudesta neljän päivän kävelyn jälkeen. 




Tein myös tytölle löytöjä, kun bongasin viimekesäisten ballerinojen lisäksi kirppikseltä löytämäni hopeiset ballerinat, jotka maksoivat huikean euron. Olin jo miltei unohtanut kyseisten kenkien olemassaolon, mutta onhan se neidin pieni jalka jo miltei kasvanut näihin sopivaksi! Mätsätään tosi hyvin yhteen, minä kultaisissa ja tyttö hopeisissa kengissä <3 


Pikkuneidin pienet ballerinat <3





Milanossa hölkkäilin Tapaksen mummo-avokkaissa, jotka olivat mielettömän hyvät kävellä!
Kävelin ne Milanon reissulla miltei puhki, mutta harkintaan laitan, josko ottaisin ne Rooman reissullekin mukaan ja hylkäisin ne sinne. Kengät ovat nätit - vaikkakin kulunueet - ja niissä on pehmeä, joustava pohja, mikä mukavoittaa kävelyä. Bongasin kaapista myös aaaaaiiiiivan ihania (todellaki-todellaki-todellaki) korkkareita, mutta eihän ne jalassa voi lähteä tarpomaan puolimaratonia neljäksi päiväksi.


Tapaksen mummelipopot

Viime keväänä tein Luhta-outletista löytöjä ja ostin parit kengät 15 eurolla, joista toiset tosiaan heitin Barcelonassa pois niiden mentyä rikki. Käytin niitä kesällä mielettömästi ja palvelivat kyllä hintaansa nähden todella hyvin! Ballerinojen tilalle ostin Mustangin city-lenkkarit, jotka ovat yllättävän kovat ja melko epämukavat kävellä. Enemmän kun olen niitä jalassani venytellyt, ne ovat kuitenkin hieman muotoutuneet ja joustaneet, mutta en pidä näitä maailman parhaana ostoksena kylläkään. Hintaa töppösillä taisi olla parisenkymppiä, mutta jos vertaan niitä edeltäneisiin ballerinoihin, jotka irtosivat kympillä, ballerinat voittavat 4-1 niinkuin Suomi aikanaan. 

Mustangin popottimet Barcelonasta.
Vaikka säästöprojektini sujuukin kenkien osalta hyvin, kamerarintamalla onkin sitten toinen ääni kellossa. Koska Roomassa kuvauksen kohteeksi joutuu paljon arkkitehtuuria ja jos jonkinnäköistä taloa ja tönöä, sehän tarkoittaa sitä, että joudun ostamaan laajakulmaputken. Olen kyseistä putkea haaveillut muutenkin objektiivi-kokoelmaani ja nythän se olisi otollinen hetki ostaa reissuakin ajatellen. Monta kertaa olen miettinyt, miksi en keksinyt jotain halvempaa harrastusta... Ehkä siksi, että haluan oikeasti kuvata, se on parasta! <3