lauantai 18. tammikuuta 2014

Poroja ja uuniperunoita


Eilen työntuiskinnassa bongasin jotain vähän erikoisempaa näillä leveysasteilla. Luulin, että matalalta paistava talviaurinko teki tepposensa tai olin vieläkin horteessa ja näin unta. Hieraisin silmiäni tarkemmin ja kyllä - lumisella pellolla makasi ainakin viisi poroa! Koska olin työtehtävällä, ei minulla luonnollisestikaan ollut kameraa mukana, jäi minulta tietenkin tämä vuoden luontokuva ottamatta. Jännityksellä jäinkin odottamaan aamua ja töistä pääsyä, että pääsisin katsomaan olisivatko peurat samaisella pellolla vielä tänäänkin. 





Yleensä minun tuuri on lähinnä samanlaista kuin idolillani Aku Ankalla, mutta ihmeekseni ja ilokseni - ne todella olivat laiduntamassa samassa paikassa! Auto linkkipysäkille parkkiin, kamera kuvauskuntoon jalustaan ja tytön kanssa tallustamaan tietä takaisin päin peurojen kohdalle. Tyttö oli aivan innoissaan sarvipäistä ja kailotti kovaa. Nämä seitsemän peuraa ovat ilmeisesti eräältä tarhalta karanneita yksilöitä ja tottuneet ihmisiin, eivätkä säikähtäneet juniorin mekastusta. Neito auttoi innoissaan kuvaamisessa ja ihmetteli, missä Pukki oli kun porot olivat pellolla... Porot olivat kuulemma ihania :)




Tämä päivä on mennyt aika uneliaissa fiiliksissä ja päivään kuului tyttären kanssa parin tunnin päivänokoset. Kaivoimme minun vanhat palapelit esille ja kasailimme niitä. Flunssa painaa päälle kovalla jyrinällä, eikä ihme kun työmaalla oli makuuhuoneessakin lämmintä varmaan miinusasteita ja mitä ilmeisimmin jonkinsortin kosteusvauriota siihen lisäksi. Lenkkihaaveet saa unohtaa tällä erää.




Tyttö oli koitellut eilen rajojaan hoidossa ja uhmaaminen jatkui äidille kotona tänä aamuna. Valokuvausreissulla autolle ei jaksettukaan kävellä, kaupassa käytiin polvilleen murjottamaan porteille kun ei otettukaan kärryjä, lelujen keräys takkuili ja muuta pientä kivaa. Päiväunien jälkeen löytyikin taas kuitenkin kiltti pieni tytöntyllerö, joka halaili, silitteli, pussaili ja höpötti hassuja. Vaihtaa mieltään yhtä nopeasti kuin äitikin.



Iltaruuaksi teimme uuniperunoita. Eräs perhepäivähoitajani teki mainioita uuniperunoita kun olin pieni ja olen nyt innostunut tekemään niitä itsekin. Selailin netistä erilaisia täytevaihtoehtoja ja ideoita hakemalla väsäsin omanmakuisen täytteen. Tytsy on innostunut auttamaan kokkailussa ja yleensä ruuan hämmentäminen on hänen hommaansa. Resepti näihin uuniperunoihin löytyy keittiössä-sivultani (linkki alla). 
http://minunomatkissanpaivat.blogspot.fi/p/reseptit.html



Illalla on taas Putous :) Oikein mukavaa lauantai-iltaa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)