maanantai 24. helmikuuta 2014

Lapin luonto luo outoa taikaa...

Matkakuumeeni vain pahenee ja pahenee, eikä sitä helpota yhtään Barcelonan reissukuvien käsittely. Kuvista on jo osa nähtävillä Valokuvani-linkistä! Odotan Rooman reissua (enää reilu pari kuukautta aikaa!!) kuin hepo hellettä, mutta innolla odotan myös pohjoisen matkaa. (Pahoittelut kuvien järkyttävästä laadusta, suurin osa on otettu paperiotoksista ja kuvat on alunperin otettu jollain aataminaikuisella filmikameralla...)

Vuosi 2011 Iso-Syöte, perinnekuva: sama kelo ja samat naamat vuodesta toiseen. Voisi päivittää tämän kuvan tänä kesänä.



Olemme käyneet pohjoisessa/Lapissa vuodesta 1995 lähtien. Vuosina 1995 ja 1996 olimme Pudasjärvellä, jonne olemme nytkin menossa luottomökkiimme. Kangastupa-mökki on järven rannalla ja haaveilen saavani upeaa auringonlaskukuvaa. Nakitan vaikka isoveljen soutamaan, jotta saan rauhassa kuvailla. Aiempina kesinä olemme bonganneet järvellä myös joutsenia ja pelastimmepa kerran veljen kanssa telkänkin kalaverkosta. Raukka oli juuttunut kiinni pinnassa olevaan verkkoon eikä päässyt irti, joten soudimme verkolle ja revimme verkon irti linnun ympäriltä. 



1997 olimme Kuusamossa ja 1998 Pudasjärvellä, eri mökissä tosin Iso-Syötteellä. Kuusamoon päädyimme taas vuosina 1999 ja 2000. Vuonna 2000 kävimme ensimmäistä kertaa Santa Parkin rekiretkellä, joka oli upea kokemus! Paras kaverini Milla oli mukanamme, kun veli oli kesätöissä eikä päässyt lähtemään. 

2001 olimme jälleen Pudasjärvellä. Koiramme Rickykin oli mukana reissussa ja kaverini Tiina. Tämän reissun jälkeen minun Lapin matkusteluun tuli vuoden tauko ja vuonna 2003 lähdimme äidin kanssa kahdestaan vakiomökillemme Pudasjärvelle (Tellu-pupu oli kyllä reissussa völjyssä). Tuosta reissusta jäi erityisesti mieleen se, että taisin tuon reissun aikana tekstailla kaljupäisen herran kanssa (herralla oli tosin silloin vielä hiukset). Ja harmitti niin paljon kun saldoraja oli muutamaa tekstaria vaille ummessa.




Olimme ysiluokalla luokkaretkellä Rukalla 2004. Laskettelin tuolloin elämäni ensimmäisen kerran ja kaverilla on laskureissusta loistavaa kuvaa. Pari aivotärähdystä ja muutamaa kolaria rikkaampana voin kuitenkin todeta, että laudalla laskeminen oli ihan hupaisaa hommaa. 



Husky-ajelulla kaverin kanssa. Oli todella hieno kokemus!


Seuraava Lapin reissu perheen kesken minulle olikin vuonna 2005, jolloin olimme Ranualla Simojärvellä. Mökki oli parimökki ja seinänaapureina meillä oli joku espanjalainen perhe. Tuolloin kävin ensimmäisen kerran Norjan puolella ja Kilpisjärvellä ja maisemat olivat huikeat! Kuvat sen sijaan eivät.



2006 oli ehkä tähän astisista reissuista paras reissumme ja tuolloin olimme Levillä (ensimmäisen yön huilasimme Ranualla Simojärvellä). Erilaisen tuosta reissusta teki se, että olin pari viikkoa aiemmin täyttänyt 18 ja vietimme aikaa terasseilla ja baarissa. Kävimme myös Ruotsissa ja Norjassa. Kilpisjärveltä jäi mieleen ainaisen sateen ja pilvisyyden lisäksi järjettömän paha ravintolaruoka (riisiä ja grillimakkarakastiketta makkarankuorineen päivineen). Kävimme myös Ylläksellä ja katsomassa Pakasaivoa, kraaterijärveä joka oli tosi huikea. Kävimme syömässä monena päivänä Hotelli Levitunturin seisovassa pöydässä, joka on toisena seisovat pöydät-toppen listallani heti Naantalin kylpylän herkkujen jälkeen. NAM! 


Saana.

2007 olimme jälleen Levillä ja tuolloin herrakin pääsi mukaan. Kuten myös salmonella, jonka toin tuliaisina Tunisiasta, josta olimme kotiutuneet vain vajaa viikko aiemmin. Tällä kertaa ajoimme Kesälahdelta Leville yhtä soittoa ja minäkin pääsin rattiin kun oli jo kortti (edellisellä reissulla olin jo 18, mutta autokoulu oli vielä paria ajotuntia ja inssiä vaille valmis). Levillä oli toooodella kylmä (+8 taisi olla eräänä kauniina päivänä) ja lämpötilamuutos tuntui aika järkyttävältä Tunisian +40 jälkeen ja jouduin vaatekauppaan kun olin kesähepenissä lähtenyt liikkeelle. 


Kautokeino, Hopeapaja
Taikakuu Hotelli Levitunturissa. 

Tällä kertaa reissusta tekee täysin erilaisen se, että oma tyttö on mukana. Ja veljenpoika tietty. Myös ajoreitti poikkeaa edellisistä, kun olemme lähteneet liikkelle arktisemmasta Karjalasta ja näin ollen ajaneet kuutostietä pitkin Joensuun, Juuan ja Nurmeksen kautta Sotkamoon. Nyt lähdemme Lappeenrannasta/Savitaipaleelta, joten kuutostie vaihtuu viitostiehen ja matkan varrelle jäävätkin aiempien maisemien sijaan Mikkeli ja Kuopio. Odotan innolla että pääsen viemään tytön Joulupukkia katsomaan ja Ranuan eläinpuistoon. Tarkoituksena olisi käydä myös Kuusamossa, erityisesti Rukalla ja Oulangan kansallispuistossa Kiutakönkäällä. Nämä paikat ovat muodostuneet jo lähes perinteiksi ja useampana vuonna olemmekin niissä vierailleet.


Hullu poro.
Haaveilen myös saavani paaaaljon hyviä luontokuvia reissussa. Mökin ympärillä on paljon kangasmetsää, jonne on pakko päästä taas samoamaan. Tallustelimme aina metsissä etsien poronsarvia ja muutamat on tainnut kotiin asti kantautuakin. Löysin joskus myös jonkun eläimen leukaluun, olisiko kyseinen kallonkappale kuulunut ketulle tai jopa ahmalle. Kotimetsiin verrattuna Pudasjärvellä on helppo kävellä metsissä kun aluskasvillisuus on lähinnä kuivaa sammalta ja jäkälää ja puut ovat harvassa. Sitä fiilistä ei voita mikään kun kuiva jäkälä ratisee saappaiden alla ja kuivuneet oksat rasahtelevat. Kovin häävejä eläinkuvia tuskin saan, koska tulen saamaan samoamisreissuilleni seuraa melko varmasti ja sehän tarkoittaa sellaista meteliä, että lähimmän kilometrin säteellä olevat elikot kyllä löytävät itsensä jostain kivenkoloista todennäköisemmin kuin kamerani etsimestä. 

Pääsemme uimaan ja soutelemaan. Mökin ympärillä kasvaa myös paljon mustikoita, joita voisi poimia ja köijjätä kotiin. Eli tietää mistä tytön löytää - mustikkamättäältä. Lapin reissua odotellessa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)