perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantain eväsretki

Sää oli niin upea, ettemme malttaneet olla sisällä, varsinkin kun monta päivää oli sisätiloissa mennytkin neidin sairastelun vuoksi. Päätimme lähteä tytsyn kanssa joutsenia metsästämään (kameran, ei pyssyn kanssa) ja saimme ajatuksen käydä samalla eväsretkellä! Tyttö pakkasi innoissaan pieneen pinkkiin koriin mehua, banaaneja, ruissipsejä ja rusinoita. Ja eikun matkaan! 


Silja antoi Nyytille leikkirahaa aamulla,
villi veikkaus, että Nyyti ostaisi
kissanruokaa...

Veljen perheen Urkki-koira.

Palmusunnuntain virpomisreissun varrella olimme bonganneet Savitaipaleella joutsenia ja päätimme mennä katsastamaan vieläkö pariskunta hengailisi samassa lammikossa. Sitä ennen vessahätä yllätti - yllättäen - ja poikkesimme matkan varrella veljeni luona. 





Tyttö keinui tädin kanssa ja ai sitä riemua ja onnea kun bongasin maasta ihka oikean leppäkertun! Koko loppupäivän tyttö kertoi, miten leppäkerttu oli äidin kädellä! Omaan käteen tytsy ei kuitenkaan leppistä uskaltanut ottaa, vaikka niin kovasti aina selittääkin kotona ötököistä ja näyttää miten ne kesällä kävelevät hänen kättään pitkin. No, ehkä sitten seuraavan kerran. 





Jatkoimme matkaa joutsenien luo. Siellähän ne lilluivat samassa lahdenpoukamassa, tien toisella puolen tosin. Olivat kuitenkin mokomat sen verran kaukana, että mitään vuoden luontokuvaa ei todellakaan tullut. 

Joutsenien luota jatkoimme matkaa maalaismaisemia katsellen äipän luo syömään. Vanhoja taloja katsellessa jostain ilmestynyt talokuumeeni vain kasvoi ja kasvoi ja tuntui, että loppumatka oli jo ajettava silmät kiinni. 





Kävimme haukkaamassa lounasta naamariin ja lähdimme metsäretkelle Kärnäkoskelle. Tyttö oli innoissaan kun pääsi taas katsomaan vettä, eli tarkemmin ottaen Kärnäkoskea. Neiti tykkää kovasti virtaavasta vedestä. Tällä kertaa en ollut sydärin partaallakaan, kun hiiret ym. hännäkkäät tajusivat pysyä poissa jalkojeni lähettyviltä. 






Kävelimme Kärnäkosken vanhalta myllyltä reilun parinsadan metrin päässä olevalle Vuorilinnoituksen laavulle luontopolkua pitkin. Luontopolku kulkee joen/kosken viertä pitkin ja matkalla oli paljon jyrsittyjä puita, liekö lättähäntäiset majavaystävämme olleet asialla. Kun niitä kerran Suomessakin tavataan... No, joku nimeltämainitsematon sukulainenhan ei tässä eräänä päivänä erottanut kuuta ja aurinkoa toisistaan niin minun kommenttini majavien olemassaolosta Suomessa ei liene mitään siihen verrattuna. 






Liekö majavien tekosia...


Söimme eväät laavulla. Laavu sijaitsee korkealla niemen kärjessä ja järveltä tuuli kovaa, vaikka muuten olikin lämmin sää. Kovin kauaa emme laavulla viitsineet olla kun tuuli oli niin kova, mutta eväät maistuivat hyvälle ulkoilmassa! Tyttö poimi leskenlehtiä tassutellessaan ja autoon palattua päiväunet maistuivat pienimmälle retkeilijälle.









Muutaman tunnin ulkoilu teki ulvovan nälän meille retkeilijöille ja kotona ruoka maittoikin - ja illalla myös uni. Huomenna olisi vielä vapaapäivä. Jos saisin huomenna hiottua kaverilta saadun ikkunan ja maalattua siihen ensimmäisen maalikerroksen. Tarkoitus oli jo tänään katsastaa vaatekaappia Rooman reissua varten vaatteiden osalta. Enää reilu pari viikkoa kun mennään!!!!!! 


Pieni Hemuli tutkimassa suurennuslasilla
kukkia ja ötököitä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)