torstai 26. kesäkuuta 2014

Hiekkalinna ja Repovesi




Sunnuntaina kävimme tsekkaamassa Lappeenrannan tämän kesän Hiekkalinnan. Teemana oli tällä kertaa musiikki. Hienojahan veistokset ovat, mutta ehkä hiekkalinna on menettänyt hohtoaan. Leikimme hiekkalaatikolla tytön kanssa ja poislähtiessä bongasimme sataman tankkauspisteeltä Poliisi-veneen, jota piti käydä tutkimassa. 






Maanantai meni taas töiden merkeissä ja tiistaina alkoivat vapaat. Tiistai meni hiukka unisissa merkeissä ja kotia siivoillessa, ennen tytön hoidosta hakua. Pakkasimme tavaroita ja pesimme pyykkiä ja tytön kummitäti tuli käymään pitkästä aikaa. 



Keskiviikkoaamuna lähdimme kaverin kanssa kauan suunnitellulle patikkareissulle Repovedelle. Tällä erää löysimme kerralla perille, kun menimme paikan päälle isompaa tietä pitkin, emmekä yrittäneet mennä oikovaa kärrypolkua pitkin, jonka kautta jostain syystä opastetaulutkin neuvoivat Tuohikotin sunnasta tullessa... 



Lähdimme patikoimaan Lapinsalmen parkkialueelta. Minulta otettiin luulot pois heti kättelyssä kun eniten pelkäämäni riippusilta olikin ensimmäisenä vuorossa. Itseasiassa riippusilta oli pienoinen pettymys, kun ei se niin pelottava ollutkaan :D Marbellan eläinpuistossa oli pitkä ja "oikea" riippusilta, joka oikeasti oli pelottava, mutta tämä Lapinsalmen versio oli tukeva eikä juuri heilunutkaan. Riippusillan kaiteisiin oli ripusteltu paljon rakkauslukkoja. Näin antiromantikon silmin: yäk! 




Jatkoimme matkaamme Kaakkurinkierrosta pitkin (24km). Matkamme jatkui Katajavuorelle, jonne kipusimme liki 200 porrasta... Läähpuuh. Etureisiä hapotti. Maisemat olivat komeat. Jossain vaiheessa todennäköisesti hiukka eksyimme polulta, mutta menimme omia polkuja pitkin, kiipeilimme kallionseinämiä pitkin ja lopulta löysimme takaisin merkityllekin polulle :D Emme vielä tässä vaiheessa olleet älynneet, että Kaakkurinkierroksen oranssit merkit oli piirretty puihin pieninä pallukoina. Välillä pallukanmaalaaja oli inspiroitunut piirtelemään palluroita miltei joka puuhun reitin varrella, mutta toisinaan meni pitkiäkin matkoja, ettei pallukoita näkynyt.

                     



Katajavuoren huipulta.
Liekö Löppönen unohtanut housunsa kivelle... :D








Matkamme jatkui Kuutinkanavalle, jossa bongasimme muitakin ihmisiä. Kuutinkanavalta lähdimme nousemaan Mustavuorelle (ristus mikä nousu!) ja kiipesimme aina Mustalamminvuoren näköalatorniin asti. Hupparit alkoivat olla läpimärät, joten ensimmäisenä itse vuorelle päästyäni vilkaisin, ettei ketään näy mailla halmeilla - ja vaihdoin vaatteet. Onneksi olin ottanut sortsit matkaan! 




Maisemia Mustalamminvuoren näköalatornista.
Mustalamminvuorelta jatkoimme matkaamme Kirnukankaalle. Kirnukankaan laavulla meinasimme syödä eväät, mutta toinen porukka oli ehtinyt "vallata" laavun, joten päätimme syödä eväät seuraavalla pysähdyspaikalla, joka oli Lojukoski. Kirnukankaalla oli taas portaita... Huooh. Portaat nousivat komeasta rotkosta, jossa kallionviertä pitkin solisi suloinen pieni puro. 




Lojukosken kodalla söimme eväät. Kodat olivat varauskotia, joihin pitäisi tehdä varaus etukäteen, joten sisälle emme tietysti päässeet. Eväät maistuivat hyvälle jokatapauksessa, kuten aina ulkona, varsinkin kun olimme tähän mennessä tallustelleet jo 11 kilsaa. 

Lojukoskelta jatkoimme matkaa Tervajärven parkkialuetta kohti. Maasto tasaantui pikkuhiljaa, mikä sopi kyllä reisille oikein hyvin :D Tiheämmällä metsäosuudella bongasimme peräti akkametson/teeren puusta, mutta muuten eläinvalikoima jäi kyllä nihkeäksi, ellei lokkeja lasketa ja järvellä kirkuvaa kaakkuria, jota emme edes nähneet. 

Tervajärven parkkialueelta matka jatkui Määkijän tulentekopaikan kautta Kapiavedelle päin, jossa oli ketunlossi. Pääsimme lossilla salmen yli pummilla, kun pari seuruetta meni samaan aikaan ja pääsimme itse vain kyytiin kun muut tekivät työn... Lossihan ei siis ollut mikään autolautta luonnollisestikaan - vaan puinen lautta, jota vedettiin narulla salmen yli. Lossilta ei ollutkaan enää kuin reilu kilometri Lapinsalmen parkkialueelle. 

Kuusi tuntia ja 20 kilometria tuli tallusteltua. Jalat olivat vetelänä, mutta mieli hyvä. Karhunkierros on ollut haaveissa kiertää pienestä tytöstä lähtien - ja kyllä minä sinne vielä joskus lähden! Täytyy vaan saada polvi sitä ennen varmasti teräskuntoon, ettei keskellä sadan kilometrin lenkkiä, keskellä Kuusamon korpea kinttu sano työehtosopimustaan irti. Yllättävän hyvin Repoveden lenkkikin sujui polven osalta, vaikkakin pohjalliset saivat jalkapohjat kipeiksi. Maaston korkeusvaihtelut olivat toisinaan haasteellisia - erityisesti polville - ja sovimmekin, että seuraava patikkareissu tehdään tasaisemmassa maastossa :D 

Karhunkierrosta odotellessa... :)


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Hyvää ruokaa ja Arabiaa



Eilinen vapaapäivä meni kotihommia tehdessä ja kauppa-asioita hoitaessa sekä illalla koulutuksessa. Värkkäsin tytön leikkinurkan hyllyyn verhon, jotta lelukaaos saadaan piiloon. Ruuvasin verhotangon hyllyyn ja ompelin Ristiinan kirppikseltä ostamastani pitsireunaisesta lakanasta sopivankokoisen verhon. Tadaa! Aika hyvä vaikka itse sanonkin. Käytössä jo tosin rypistynyt, kuten kuvasta näkyy...




Tänään vuorossa oli vilkas vapaapäivä kun kummipoika perheineen tuli kylään. Kyhäsin lounaan ja tällä kertaa en onnistunut polttamaan edes perunoita pohjaan... Menuseen kuuluivat vihreä salaatti, kreikkalainen salaatti, uudet perunat, munakastike, lihapullat, uunilohi sekä jälkkärinä pannacotta mustikoiden kera. Nam. Pöytäpinta-ala alkoi vain loppua kesken kun ruokailijoita oli neljä aikuista ja kaksi lasta. 

Lohifileet leikkasin itse ja ihan hyväthän niistä tuli tällä kertaa. Viimeksi kun tein graavilohta, johon leikkasin itse fileet, minulla ei ollut fileerausveistä ja jälkikin oli kyllä sen mukaista... Kunnon välineistö on kaiken aa ja oo!

Kävimme kaverin ja hänen miehensä kanssa myös kirppiksellä. Löysin kirppikseltä edullisesti Arabian Kauris-sarjan kermakon ja sokerikon (8,50€/kpl). Ei huono! Todellakin lähtivät kotiin. Sokerikosta vain puuttuu kansi, yllätys sinänsä. Mutta hienot jokatapauksessa. Löysin myös emalisen valkean lävikön, jota kyttäsin jo aiemmin. 


Tuunailin mummoltani saatua perunalaatikkoa korjailemalla rikkinäisiä lautoja ja vaihtamalla uusia tilalle. Hioin laatikon ja voi jösses sitä sonnan määrää, mikä laatikosta irtosi hionnalla... Laatikko vaihtoi käytännössä väriään. Nyt vain maalia päälle ja etsimään sopivaa ikkunaa oveksi. Ja pitäisihän siihen ne hyllytkin tehdä. Tai mitä ikinä nyt keksinkään. 

torstai 12. kesäkuuta 2014

Sisustusbuumi. Taas.



Talvenselän taittuessa kevättä kohti sisustuksemme sai pienen ripauksen värejä tulevan kevään kunniaksi. Nyt kun kesäinen luonto on parhaimmillaan ja tulvii värejä, sisustus päivittyi takaisin vaaleammaksi ja nuo pienet väripilkut saivat väistyä. Syyllisenä tähän sisustusmylläykseen oli tällä kertaa keittiön uusi hylly, josta kerroinkin edellisessä tekstissä. 

Tuliniekan mansikkakynttilä.
Innostuin muutenkin karsimaan tavaroita melko rankalla kädellä. Vaikka olenkin mieltynyt maalaisromanttiseen sisustustyyliin, pidän silti skandinaavisesta selkeydestä, enkä halua, että joka paikka on täynnä rojua. Koska uusia tulokkaita kotiin on tullut viime aikoina jonkin verran ja sisustustavarammekin ovat viimeisen vuoden kuluessa vaihtuneet lähes täysin, on entisistä roinistakin päästävä eroon. Osan myin jo kirpputorilla ja lisää vain löytyy. Syksyllä on taas vuokrattava pöytä... Tällä kertaa oli muuten ensimmäinen kerta koskaan kun yksikään tavara ei ollut hävinnyt kirppikseltä, vaan kaikki oli oikeasti ostettu tai palautuivat minulle kun tyhjensin pöydän! Hyvä hyvä.




Keittiön hylly.


Keittiön uutta sisustusta + kissa... 


Eilinen työvuoro olikin hieman tynkä kun tyttö oli kuumeessa, joten menin töihin vasta illalla. Pääsin aamulla vapaille ja lähdimmekin ajamaan äidin ja tytön kanssa Savitaipaleelle. Kävimme Pitäjänpuodissa, joka myy paikallisia käsitöitä ja koruja. Itselle ei puodista löytynyt mitään kiinnostavaa ja menimmekin Tuliniekkaan, joka ei petä koskaan. Löysin edullisesti suloisen sinkkiämpäri-seinähässäkän, joka päätyi olohuoneemme seinälle. En tosin vielä tiedä, mitä ämpäreihin laitan. Eiköhän siihen jotain keksitä :) 

Kävimme Savitaipaleella syömässä ravintola Sahramissa järkyttävän hyvää ruokaa! NAM! Voin vain suositella kaikille. Lounas maksaa arkena 10,50€/naamari ja ruokaa on monenlaista ja kaikki on mielettömän hyvää ja maukasta. Lähdimme syönnin jälkeen ajelemaan Ristiinaan. 



Seuraavana vuorossa olikin Sisustusputiikki Wanha Martta, jossa oli huone pullollaan toinen toistaan ihanampia GreenGaten tuotteita. Valinnanvaikeushan siinä tietenkin tuli, mutta kyllä meille pari kuppia tarttui matkaan ja kulho. 




Tämän päivän GreenGate löydöt :)



Kävimme myös Inkerin ystävien kirpputorilla. Tällä erää matkaan tarttui itselle vanha valkea kynttilänjalka sekä valkoinen pitsireunainen lakana, josta kyhään verhot tytsyn leikkinurkkauksen hyllyyn, jotta nurkkaus siistiytyisi ja lelut jäisivät piiloon avohyllyillä. 

Kävimme vielä Mikkelissäkin kirpputorilla. Mikkelin kirppikseltä bongasin itselle valkean pannualusen (3€), Arabian vanhan sokerikon (4,50€) sekä vanhan lasipullon keittiöön itse tuunaamaani puulaatikkoon, josta pullot päätyivät uuteen hyllyyn. Olen todella tyytyväinen hyllyyn! Hyllyssä GreenGaten mukit pääsevät oikeuksiinsa. 

Huomenna kotihommia!


Arabian sokerikko.
Makkarin vanhaa ikkunaa.

DIY-naulakko pääsi makkariin.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Patsaspuisto ja keittiön hylly


Kävimme Koitsanlahden Patsaspuistossa Parikkalassa tytön kanssa. Olin käynyt puistossa viimeksi about 15 vuotta sitten ja muistelin puiston paljon pienemmäksi ja olinkin yllättynyt, että patsaita olikin niin paljon! 






Puistossa oli paljon ihania kukkia ja patsaat olivat hienoja. Patsaspuisto on nököttänyt paikallaan niin kauan kuin muistan ja se oli aina eräänlainen maamerkki kun olin pienenä menossa mummon luo. Viimeistään patsaspuiston kohdalla alkoi jännittää, kun tajusin, että pian olisimme perillä mummolassa! 

Kauhunhetkiltäkään ei tytön kanssa vältytty. Sammakko ilahdutti läsnäolollaan pitkässä heinikossa ja neito pelkäsi kaikkia (näkymättömiä) ötököitä. Suurin osa ajasta tytöllä menikin tähyillessä puiston maisemia äidin sylistä, turvassa kaikilta tuhansilta (!?!) ötököiltä. Äidin kauhunhetket olivatkin sitten erään polun varrella, kun kasvuhormonia syönyt megamutanttihiiri juosta vingersi polun yli kielonlehtien alle. KÄÄÄÄÄÄÄÄKK. Puistossa oli mukavia polkuja, joiden ympärille patsaat oli aseteltu. Rattaat jätimmekin autoon, mikä osoittautuikin fiksuksi ideaksi. Suurin osa poluista oli todella epätasaista laatoitusta, joten ainakaan meidän matkarattaat eivät olisi kulkeneet yhtään mihinkään. Puiston lenkki oli niin lyhytkin, että Silja jaksoi kävellä sen vallan mainiosti. Tietysti suurin osa ajasta menikin ötököitä peläten minun sylissä :D







Tyylikäs käsilaukku leidillä.

Salainen puutarha.







"Ou noooouuuu!"





Patsaspuistokierroksen jälkeen vein tytön jäätelölle puiston vieressä olevan levähdyspaikan kioskille. Olisimme käyneet Parikkalan kirppiksellä, mutta eihän se ollut auki maanantaina. Hmph. No tarttui minulle matkaan polkupyörä työkaverilta. Pientä fiksausta ja pyörästä tulee loistava lenkkiväline! 


Maisemia lenkkipolun varrelta.

iPhonekuvia...





Itselle tarttui tällä erää Tallipajan puodista matkaan alakerran kirppikseltä valkoinen, rustiikkinen seinähylly (35€). UPEA! Ostin myös GreenGaten ruusukuvioisen lattekupin. Kotiin piti kaahata Audin renkaat kirskuen, että sain hyllyn paikoilleen. Lopputulos on hieno! :) Koko keittiönseinä meni nyt vähän uusiksi ja täytyy pohtia, mihin laitan itsetekemäni naulakon. Todennäköisesti laitan sen makkariin. Ehkä. Katsotaan :) Laittelen lisää kuvia kunhan saan paikat lopullisesti kuntoon :)