torstai 26. kesäkuuta 2014

Hiekkalinna ja Repovesi

Kävimme sunnuntaiaamuna hakkaamassa tennistä, tällä erää paremmalla onnella kuin lauantaina. Sää oli hyvä ja saimmekin pelata puolitoista tuntia. Kaloreita paloi ja peli alkoi sujua monen vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa! Tätä lisää :)




Tyttö kotiutui sunnuntaina ja menimme koko perheen voimin tutustumaan Lappeenrannan tämän kesäiseen Hiekkalinnaan. Teemana oli tällä kertaa musiikki. Hienojahan veistokset ovat, mutta ehkä hiekkalinna on menettänyt hohtoaan, kun joka vuosi hiekkalinna tuntuu aneemisemmalta kuin edellisen kerran. Leikimme hiekkalaatikolla tytön kanssa ja poislähtiessä bongasimme sataman tankkauspisteeltä Poliisi-veneen, jota piti käydä tutkimassa. 





Maanantai meni taas töiden merkeissä ja tiistaina alkoivat vapaat. Tiistai meni hiukka unisissa merkeissä ja kotia siivoillessa, ennen tytön hoidosta hakua. Pakkasimme tavaroita ja pesimme pyykkiä ja tytön kummitäti tuli käymään pitkästä aikaa :) 


Keskiviikkoaamuna lähdimme kaverin kanssa kauan suunnitellulle patikkareissulle Repovedelle. Tällä erää löysimme kerralla perille, kun menimme paikan päälle isompaa tietä pitkin, emmekä yrittäneet mennä oikovaa kärrypolkua pitkin, jonka kautta jostain syystä opastetaulutkin neuvoivat Tuohikotin sunnasta tullessa... 





Lähdimme patikoimaan Lapinsalmen parkkialueelta. Minulta otettiin luulot pois heti kättelyssä kun eniten pelkäämäni riippusilta olikin ensimmäisenä vuorossa. Itseasiassa riippusilta oli pienoinen pettymys, kun ei se niin pelottava ollutkaan :D Marbellan eläinpuistossa oli pitkä ja "oikea" riippusilta, joka oikeasti oli pelottava, mutta tämä Lapinsalmen versio oli tukeva eikä juuri heilunutkaan. Riippusillan kaiteisiin oli ripusteltu paljon rakkauslukkoja. Näin antiromantikon silmin: yäk! 



Jatkoimme matkaamme Kaakkurinkierrosta pitkin (24km). Matkamme jatkui Katajavuorelle, jonne kipusimme liki 200 porrasta... Läähpuuh. Etureisiä hapotti. Maisemat olivat komeat. Jossain vaiheessa todennäköisesti hiukka eksyimme polulta, mutta menimme omia polkuja pitkin, kiipeilimme kallionseinämiä pitkin ja lopulta löysimme takaisin merkityllekin polulle :D Emme vielä tässä vaiheessa olleet älynneet, että Kaakkurinkierroksen oranssit merkit oli piirretty puihin pieninä pallukoina. Välillä pallukanmaalaaja oli inspiroitunut piirtelemään palluroita miltei joka puuhun reitin varrella, mutta toisinaan meni pitkiäkin matkoja, ettei pallukoita näkynyt. 


Katajavuoren huipulta.

Liekö Löppönen unohtanut housunsa kivelle... :D







Matkamme jatkui Kuutinkanavalle, jossa bongasimme muitakin ihmisiä. Kuutinkanavalta lähdimme nousemaan Mustavuorelle (ristus mikä nousu!) ja kiipesimme aina Mustalamminvuoren näköalatorniin asti. Hupparit alkoivat olla läpimärät, joten ensimmäisenä itse vuorelle päästyäni vilkaisin, ettei ketään näy mailla halmeilla - ja vaihdoin vaatteet. Onneksi olin ottanut sortsit matkaan! 


Maisemia Mustalamminvuoren näköalatornista.
Mustalamminvuorelta jatkoimme matkaamme Kirnukankaalle. Kirnukankaan laavulla meinasimme syödä eväät, mutta toinen porukka oli ehtinyt "vallata" laavun, joten päätimme syödä eväät seuraavalla pysähdyspaikalla, joka oli Lojukoski. Kirnukankaalla oli taas portaita... Huooh. Portaat nousivat komeasta rotkosta, jossa kallionviertä pitkin solisi suloinen pieni puro. 

Lojukosken kodalla söimme eväät. Kodat olivat varauskotia, joihin pitäisi tehdä varaus etukäteen, joten sisälle emme tietysti päässeet. Eväät maistuivat hyvälle jokatapauksessa, kuten aina ulkona, varsinkin kun olimme tähän mennessä tallustelleet jo 11 kilsaa. 

Lojukoskelta jatkoimme matkaa Tervajärven parkkialuetta kohti. Maasto tasaantui pikkuhiljaa, mikä sopi kyllä reisille oikein hyvin :D Tiheämmällä metsäosuudella bongasimme peräti akkametson/teeren puusta, mutta muuten eläinvalikoima jäi kyllä nihkeäksi, ellei lokkeja lasketa ja järvellä kirkuvaa kaakkuria, jota emme edes nähneet. 

Tervajärven parkkialueelta matka jatkui Määkijän tulentekopaikan kautta Kapiavedelle päin, jossa oli ketunlossi. Pääsimme lossilla salmen yli pummilla, kun pari seuruetta meni samaan aikaan ja pääsimme itse vain kyytiin kun muut tekivät työn... Lossihan ei siis ollut mikään autolautta luonnollisestikaan - vaan puinen lautta, jota vedettiin narulla salmen yli. Lossilta ei ollutkaan enää kuin reilu kilometri Lapinsalmen parkkialueelle. 

Kuusi tuntia ja 20 kilometria tuli tallusteltua. Jalat olivat vetelänä, mutta mieli hyvä. Karhunkierros on ollut haaveissa kiertää pienestä tytöstä lähtien - ja kyllä minä sinne vielä joskus lähden! Täytyy vaan saada polvi sitä ennen varmasti teräskuntoon, ettei keskellä sadan kilometrin lenkkiä, keskellä Kuusamon korpea kinttu sano työehtosopimustaan irti. Yllättävän hyvin Repoveden lenkkikin sujui polven osalta, vaikkakin pohjalliset saivat jalkapohjat kipeiksi. Maaston korkeusvaihtelut olivat toisinaan haasteellisia - erityisesti polville - ja sovimmekin, että seuraava patikkareissu tehdään tasaisemmassa maastossa :D 

Karhunkierrosta odotellessa... :)


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannus


Juhannusaattoaamuna alkoi vapaat ja keskikesän juhlan juhlinta. Tyttö lähti mummin matkassa juhannuksen viettoon maalle ja jäimme isin kanssa kotiin. Veneemme on ollut telakalla muutaman viikon kuomun korjauksen vuoksi ja juhannuksen kunniaksi laskimme sen vesille (kuomukin on siis jo korjattu). 

Lähdimme iltapäivällä veneilemään. Aurinko paistoi ja oli miltei lämmintäkin ja kuin ihmeen kaupalla, tarkenin sortseissa ja t-paidassa vaikka ajoviima viilensikin. Ajelimme Saimaalla Puumalaan päin. Pysähdyimme eräälle hiekkarannalle, johon oli parkkeerannut muitakin veneitä. Veneilyn ainoa miinuspuoli on huussin puute ja siksi pitikin sitten jalkautua maastoon... :D 





Ajelimme vessatauon jälkeen vielä vähän matkaa Saimaan selälle päin, mutta totesimme kauempana häämöttävien tummien pilvien kastelevan korvamme jossain vaiheessa, joten palasimme takaisin päin. Ajelimme Taipalsaarelle vakiomakkaranpaistopaikallemme. Etsimme sytytysnestettä kissojen, koirien ja lokkien kanssa, mutta emmepä löytäneet. Mysteeri sinänsä, koska pakkasimme sen tasavarmasti kyytiin... No, kävimme kuitenkin sytyttelemään grilliin tulia. Huomasinpa sitten jotain muutakin puuttuvan. Kun kaksi idioottia lähtee grillaamaan, toinen kadottaa sytytysnesteen - ja toinen unohtaa sytkärin/tulitikut kotiin. Niinpä niin. 


Lähdimmepä siis hakemaan Taipalsaaren Pölkkybaarista tulentekovälineitä. Saimme tulitikut ja eikun takaisin grillipaikalle. Kaikkien kommelluksien jälkeen saimme kuin saimmekin tulen tehtyä ja makkarat tirisemään. Hyvää oli! 





Syötyämme lähdimme uhkaavan violetin pilven alta ajelemaan kotisatamaa kohti, ettemme kastuisi. Noin kymmenen metriä ehdimmekin ajella takaisinpäin kun alkoi ripsiä vettä. Onneksi olimme nostaneet kuomun osittain jo pystyyn, joten ainakin takapenkin tavarat säilyivät kuivana. Lappeenrannan satama jo häämötti silmissämme, kun tuumin optimistisesti (täysin vastoin luonnettani) että voisihan sitä sataa enemmänkin. Ne kuuluisat viimeiset sanat. Niinhän sitä sitten satoi. 

Loppumatka oli pakko ajaa kuomu alhaalla ja koska veneessä ei ole pyyhkijiä, ei lasistakaan kyllä juuri mitään nähnyt. Onneksi matka ei ollut pitkä ja pääsimme lopulta kotilaituriin melko kuivina. Lähdimme taittamaan kilometrin matkan kotiin kävellen ja kotimatkalla viimeistään kastuimme. No, olisihan sitä voinut sataa kovempaakin :D
Loppu aattoillasta meni jalkapalloa katsellen kotisohvalla :)


Juhannuspäivä alkoi hiukan kirkkaammissa merkeissä sään puolesta, joten päätimme lähteä pelaamaan tennistä pitkästä aikaa. Iltapäivällä suuntasimme tenniskentälle. Juuri kun peli alkoi muistuttaa Nadalin (luetaan Uuno Turhapuron) peliä, alkoi sataa rakeita. Jatkoimme pelaamista jonkin aikaa, mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja lähteä autolle, kun raekuuro muuttuikin vedeksi ja kaatosateeksi. 

Ajattelimme, että vesikuuro menisi ohi ja kävimme hiukan ajelemassa sillä aikaa. Ajoimme ex tempore Taipalsaaren Kuivaketveleen Linnavuorelle ja kapusimme ylös. Näköalatasanteelta avautui hienot maisemat Saimaalle. Takaisin alas päästyämme alkoikin taas ripsiä vettä. Vesisade oli niin laaja-alainen, että päätimme luovuttaa tenniksen pelaamishaaveet tältä päivältä ja lähdimme kotiin. Seuraavaa poutapäivää odotellessa!

Illalla katsoimme jalkapalloa ja tein pitkästä aikaa torkkupeittoa. Josko se vaikka jouluun mennessä valmistuisi :D 





torstai 19. kesäkuuta 2014

Tallinna



Tallinnan reissu siis voitokkaasti heitetty ja kivaa oli! :) Lähdimme Tallinnaan tiistaina. Jotain hyötyäkin ollut töistä (palkan lisäksi) kun Helsingin läpi suunnistaminen ei tuottanut vaikeuksia vaan reitti olikin tuttu (Töölön kautta, sattuneesta syystä...) Itselle reissu oli ensimmäinen laivareissu koskaan ja täytyihän tämmöinen aukko sivistyksessä täyttää, että käy Tallinnassa. Laiva lähti 13.30. Naukkasimme yhdet juomingit huiviin ja suuntasimme hajuvesikauppaan. Ostin Lancomen Hypnose-tuoksun ja isin Club one-kortilla sain siitä hiukan aleakin. Jesjes! 

Laivamatkan jälkeen luonnollisesti päädyimme Tallinnan satamaan. Minun loistoliittymäni (dna) ei tietenkään toiminut kun olimmehan jo Suomen rajojen ulkopuolella, joten navigointi ei onnistunut sillä. Herrankaan puhelimen netti ei pelittänyt, joten jouduimme turvautumaan tulostamaani googlemapsin kartantapaiseen piirrokseen, joka osottautui jo heti kättelyssä susiksi. Ideana hyvä, mutta hankalaa kun Virossa ei merkata katujennimiä ihan samoin kuin Suomessa. Joopa. No lähdimme tietenkin suunnistamaan kohti hotellia - väärään suuntaan. Onneksi emme kovin pitkälle ehtineet, kun tajusimme mokan ja käännyimme takaisin. Lopulta - kuin onnenkaupalla - löysimmekin oikealle tielle. Minun suunnistusvaistojeni avulla pääsimme lopulta perille hotellin parkkialueelle. 


Hotellimme oli Meriton Grand Conference & Spa Hotel joka sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Hotelli oli iso, mutta viihtyisä. Hotellia varatessa kriteerinä oli suojaisa, mieluiten vartioitu parkkialue autolle, ettei kukaan veisi/kolhisi kultamussukkaani. Hotellin parkkialue oli tosin maksullinen, mutta pieni hinta tuo 14€ verrattuna siihen, että koko mussukka olisi lähtenyt livohkaan. Jos olisimme olleet Tallinnassa kauemmin, olisimme ehdottomasti käyneet myös kylpylän puolella ja olisinpa ehkä uskaltautunut kokeilemaan erilaisia hoitoja, kuten kala-jalkahoitoa (mikä lie viralliselta nimeltään...) Hotellihuone oli siisti ja kiva (paitsi ne ainaiset minun kammoksumani kokolattiamatot!!) ja näkymä oli huikea. Huoneemme oli viidennessä kerroksessa ja ikkunasta avautui maisemaa vanhan kaupungin suuntaan, mm. Tuomiokirkko. 


En ollut hirveästi lueskellut Tallinnasta mitään etukäteen, joten lähdimme vain seikkailemaan vanhaan kaupunkiin, Vanalinnaan. Vanha kaupunki on pieni alue, joten jalkaisin siellä on helppo kuljeskella. Keskiaikaiset kadut ja kujat ovat jo nähtävyys sinänsä ja ainakin itseä miellytti rakennusten pienet keskiaikaiset yksityiskohdat, kuten pienen pienet, matalat ovet sekä nostohissit. Ovet on mitoitettu keskiaikaisten ihmisten kokoon ja jopa tällaiselle hukkapätkälle ne tuntuivat pieniltä :D 





Vanhakaupunki koostuu kahdesta osasta: ylä- ja alakaupungista. Itse aloitimme vierailumme yläkaupungilta eli Toompean mäeltä, jonka läheisyydessä hotellimme oli. Toompean mäki kohoaa lähes 50 metrin korkeuteen ja siellä on ennenmuinoin asunut parempaa väkeä, kuten aateliset ja piispa. Toompean mäellä sijaitsee myös Tuomiokirkko, joka toimii kaupungin siluettina jo satamasta katsottuna. Tämän päivän vallanpitäjät majailevat myös Toompean mäellä, sillä Viron parlamentti kokoontuu siellä yhä. 






Raatihuoneentori


Mäeltä laskeuduimme alas alakaupungille. Näkemisen arvoinen paikka oli Raatihuoneentori, jonka reunalla komeili komea pytinki, Raatihuone. Tori oli täynnä erilaisia ravintoloita ja tietysti kun kyse on turistikohteesta, ravintoloita oli jos jonkinnäköistä- ja tasoista ja sisäänheittäjät tyrkyttivät ravintolansa palveluita parin metrin välein. Ruokalistat olivat jo sennäköisiä muutamissa halpisrafloissa, että ne voi sivuuttaa heti kättelyssä. 



Löysimme kuitenkin mieluisan ravintolan Raatihuoneentorin laidasta, ravintola Dom. Ravintola oli hieno ja ruoka mielettömän hyvää. Keittiössä oli kuulemma jotain ongelmaa, joten ruuan tulo hiukan kesti, mutta tästä hyvityksenä saimme ilmaiseksi mielettömän hyvät vuohenjuustosalaatit! Nam. Ruoka oli muutenkin hyvää ja palvelu erinomaista. Voin suositella. 






Mikään kovin lämmin keli ei ollut, joten emme mielettömän kauaa kierrelleet. Kellokin oli jo sen verran, että suurin osa putiikeista oli kiinni, joten keskityimme lähinnä hengailuun ja maisemien katseluun. 



Vapaudenaukio, Johanneksenkirkko.







Aamulla mielettömän hyvän aamupalan jälkeen luovutimme huoneemme ja lähdimme kohti satamaa. Kävimme SuperAlkosta juomisia ja tallustimme läheiseen kauppakeskukseen Rotermanniin. Rotermanni oli hajallaan oleva "ostoskeskus", josta itse käyttäisin lähinnä nimitystä kauppakeskittymä, joka ei välttämättä ensimmäisenä tule mieleen, jollet tiedä siellä kauppoja olevan. Ajoimme hotellilta takaisin satamaan kyseisen puljun ohi ja itse bongasin koko komeuden lähinnä Bershkan liikkeen perusteella. Sinne oli päästävä ja Bershkan liikkeen vierestähän löytyi muutakin jännää! Samassa talossa komeili Pull & Bear sekä Stradivarius! Juuri Roomasta metsästämäni liikkeet, jotka siellä jäivät bongaamatta. Oijoijoi. Kuormajuhtakin oli tällä erää mukana, joten matkaan tarttui Bershkasta toppi ja caprit ja Pull & Bearista housut ja ballerinat. Stradivariuksesta ei tällä erää tarttunut matkaan mitään. 






Löysimme Rotermannista myös sisustuskaupan, jossa myytiin kaikkea pientä ja kaunista tilpehööriä. Itselle tarttui matkaan äidin tuliaisen lisäksi keittiöpurkki, joka Suomessa maksaa halvimmillaan 26-28€. Itsehän maksoin kyseisestä keksipurkista 9,90€. Ei huono!
Tytölle löytyi tuliaisiksi pehmo-Rumpali Norde Centrumin marketista, Rimista. 



Check in:n jälkeen pakkasimme preorder-tuliaiset autoon ja pakkaannuimme laivaan. Menimme SuperStarilla takaisin päin ja laiva olikin isompi kuin tulomatkan Star. Laivasta vielä parit lootat matkaan ja kotimatka köröteltiin vesisateen saattelemana Lappeenrantaan. Matka oli oikein mukava ja rentouttava. Oli kivaa olla kaksistaan reissussa pitkästä aikaa (edellinen yhteinen ulkomaanmatka oli Tunisiaan kesällä 2007...) Vaikka loma olikin miniloma, oli se sitäkin parempi :) <3