torstai 26. kesäkuuta 2014

Hiekkalinna ja Repovesi

Kävimme sunnuntaiaamuna hakkaamassa tennistä, tällä erää paremmalla onnella kuin lauantaina. Sää oli hyvä ja saimmekin pelata puolitoista tuntia. Kaloreita paloi ja peli alkoi sujua monen vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa! Tätä lisää :)




Tyttö kotiutui sunnuntaina ja menimme koko perheen voimin tutustumaan Lappeenrannan tämän kesäiseen Hiekkalinnaan. Teemana oli tällä kertaa musiikki. Hienojahan veistokset ovat, mutta ehkä hiekkalinna on menettänyt hohtoaan, kun joka vuosi hiekkalinna tuntuu aneemisemmalta kuin edellisen kerran. Leikimme hiekkalaatikolla tytön kanssa ja poislähtiessä bongasimme sataman tankkauspisteeltä Poliisi-veneen, jota piti käydä tutkimassa. 





Maanantai meni taas töiden merkeissä ja tiistaina alkoivat vapaat. Tiistai meni hiukka unisissa merkeissä ja kotia siivoillessa, ennen tytön hoidosta hakua. Pakkasimme tavaroita ja pesimme pyykkiä ja tytön kummitäti tuli käymään pitkästä aikaa :) 


Keskiviikkoaamuna lähdimme kaverin kanssa kauan suunnitellulle patikkareissulle Repovedelle. Tällä erää löysimme kerralla perille, kun menimme paikan päälle isompaa tietä pitkin, emmekä yrittäneet mennä oikovaa kärrypolkua pitkin, jonka kautta jostain syystä opastetaulutkin neuvoivat Tuohikotin sunnasta tullessa... 





Lähdimme patikoimaan Lapinsalmen parkkialueelta. Minulta otettiin luulot pois heti kättelyssä kun eniten pelkäämäni riippusilta olikin ensimmäisenä vuorossa. Itseasiassa riippusilta oli pienoinen pettymys, kun ei se niin pelottava ollutkaan :D Marbellan eläinpuistossa oli pitkä ja "oikea" riippusilta, joka oikeasti oli pelottava, mutta tämä Lapinsalmen versio oli tukeva eikä juuri heilunutkaan. Riippusillan kaiteisiin oli ripusteltu paljon rakkauslukkoja. Näin antiromantikon silmin: yäk! 



Jatkoimme matkaamme Kaakkurinkierrosta pitkin (24km). Matkamme jatkui Katajavuorelle, jonne kipusimme liki 200 porrasta... Läähpuuh. Etureisiä hapotti. Maisemat olivat komeat. Jossain vaiheessa todennäköisesti hiukka eksyimme polulta, mutta menimme omia polkuja pitkin, kiipeilimme kallionseinämiä pitkin ja lopulta löysimme takaisin merkityllekin polulle :D Emme vielä tässä vaiheessa olleet älynneet, että Kaakkurinkierroksen oranssit merkit oli piirretty puihin pieninä pallukoina. Välillä pallukanmaalaaja oli inspiroitunut piirtelemään palluroita miltei joka puuhun reitin varrella, mutta toisinaan meni pitkiäkin matkoja, ettei pallukoita näkynyt. 


Katajavuoren huipulta.

Liekö Löppönen unohtanut housunsa kivelle... :D







Matkamme jatkui Kuutinkanavalle, jossa bongasimme muitakin ihmisiä. Kuutinkanavalta lähdimme nousemaan Mustavuorelle (ristus mikä nousu!) ja kiipesimme aina Mustalamminvuoren näköalatorniin asti. Hupparit alkoivat olla läpimärät, joten ensimmäisenä itse vuorelle päästyäni vilkaisin, ettei ketään näy mailla halmeilla - ja vaihdoin vaatteet. Onneksi olin ottanut sortsit matkaan! 


Maisemia Mustalamminvuoren näköalatornista.
Mustalamminvuorelta jatkoimme matkaamme Kirnukankaalle. Kirnukankaan laavulla meinasimme syödä eväät, mutta toinen porukka oli ehtinyt "vallata" laavun, joten päätimme syödä eväät seuraavalla pysähdyspaikalla, joka oli Lojukoski. Kirnukankaalla oli taas portaita... Huooh. Portaat nousivat komeasta rotkosta, jossa kallionviertä pitkin solisi suloinen pieni puro. 

Lojukosken kodalla söimme eväät. Kodat olivat varauskotia, joihin pitäisi tehdä varaus etukäteen, joten sisälle emme tietysti päässeet. Eväät maistuivat hyvälle jokatapauksessa, kuten aina ulkona, varsinkin kun olimme tähän mennessä tallustelleet jo 11 kilsaa. 

Lojukoskelta jatkoimme matkaa Tervajärven parkkialuetta kohti. Maasto tasaantui pikkuhiljaa, mikä sopi kyllä reisille oikein hyvin :D Tiheämmällä metsäosuudella bongasimme peräti akkametson/teeren puusta, mutta muuten eläinvalikoima jäi kyllä nihkeäksi, ellei lokkeja lasketa ja järvellä kirkuvaa kaakkuria, jota emme edes nähneet. 

Tervajärven parkkialueelta matka jatkui Määkijän tulentekopaikan kautta Kapiavedelle päin, jossa oli ketunlossi. Pääsimme lossilla salmen yli pummilla, kun pari seuruetta meni samaan aikaan ja pääsimme itse vain kyytiin kun muut tekivät työn... Lossihan ei siis ollut mikään autolautta luonnollisestikaan - vaan puinen lautta, jota vedettiin narulla salmen yli. Lossilta ei ollutkaan enää kuin reilu kilometri Lapinsalmen parkkialueelle. 

Kuusi tuntia ja 20 kilometria tuli tallusteltua. Jalat olivat vetelänä, mutta mieli hyvä. Karhunkierros on ollut haaveissa kiertää pienestä tytöstä lähtien - ja kyllä minä sinne vielä joskus lähden! Täytyy vaan saada polvi sitä ennen varmasti teräskuntoon, ettei keskellä sadan kilometrin lenkkiä, keskellä Kuusamon korpea kinttu sano työehtosopimustaan irti. Yllättävän hyvin Repoveden lenkkikin sujui polven osalta, vaikkakin pohjalliset saivat jalkapohjat kipeiksi. Maaston korkeusvaihtelut olivat toisinaan haasteellisia - erityisesti polville - ja sovimmekin, että seuraava patikkareissu tehdään tasaisemmassa maastossa :D 

Karhunkierrosta odotellessa... :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)