maanantai 20. lokakuuta 2014

DIY Yöpöytä


Valkoisen laatikon mysteeri on ratkennut - ja yöpöytä on valmis! 
Yöpöytämme lähtivät jakoon jo aikaa sitten kun makkarimme järjestys vaihtui nykyiseen. Niille ei ollut enää tarvetta ikkunalaudan ollessa sängynpäädyssä. Viime päivinä kuitenkin mielessäni kyti ajatus, että josko toiselle puolelle sänkyä kuitenkin hankkisin yöpöydän. Ikeasta tiedän yhden mukavan pöydän, mutta se pöytä löytyy kaikilta. Ja olisi kiva tehdä jotain itse. Niinpä sain ajatuksen: teen vanhasta vetolaatikosta yöpöydän. 

Tiesin, että lähikirppiksellämme olisi sopiva laatikko, mutta ajattelin käydä katselemassa muutakin tarjontaa. Niinpä suuntasimme paikalliseen kierrätyskeskukseen, jossa olikin paljon laatikoita. Laatikot olivat kuitenkin joko liian isoja tai pieniä tai väärän mallisia, joten kauppaan jäivät. Tallustelin oman kirppispöydän siivousreissulla siis vanhan vetolaatikon luo ja vein sen kotiin. 



Laatikko on varmaan peräisin jostain vanhasta kirjoituspöydästä. Laatikko oli hyväkuntoinen, tummansininen ja tasapintainen (ei siis ollut sivuissa kiskouria). Irroitin kahvan ja hioin laatikon ja sitten maalasin muutaman kerran. Tyttö ei malttanut pysyä poissa vastamaalatun laatikon luota ja sai valkeaa maalia hiukka tukkaansakin. No, tulipa leikattua ensimmäistä kertaa tytön hiuksia. Huono latva pois, kirjaimellisesti. Tänään sain vihdoin laatikon paikoilleen. Olen tyytyväinen! :) 

Itse tehty sisustustaulu.

Pöydän tilalla aiemmin olleet sisustustikkaat pääsivät eteiseen kissan raapimapuun tilalle. Molemmat katit tulivat toki tutkimaan kun purimme tytön kanssa kiipeilypuuta. Touho ei ole viiteen vuoteen korvaansa lotkauttanut kiipeilypuulle, mutta kyllä se nyt kiinnosti kun sitä oltiin heittämässä pois! Tyypillistä... 


Askartelimme tytön kanssa tänään. Kävimme aamulla hakemassa hieman tarvikkeita Askaretasta, jonne oli tullut ihania joulujuttuja. Oih! Tyttö maalasi itse possun. En voi kuin ihmetellä, miten 2,5-vuotias maalaa noin hienosti ja siististi! Kun vertaa omia töherryksiä tuolta ikäkaudelta neidin tekemisiin, täytyy todeta, että onneksi omena on lentänyt hyvin kauas puusta... 




Askartelimme Lapista tuodun kelo-oksan ympärille muutaman tontun ja tietenkin neidin silmäterä - possu - pääsi oksan luo.  Katsotaan kuinka kauan luomus saa olla ehjänä, ennenkuin kaksi tsunamia vyöryy paikalle... 




Huomenna töihin pitkästä aikaa (viikon tauon jälkeen). Päivitellään taas! :) 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)