sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Joutsenia

Viikonlopun aikana olemme leikkineet ulkona, tehneet ruokaa, tietenkin sisustelleet kotona ja räpsineet luontokuvia! ;)

Olen niiiiiiin fiiliksissä auringosta, joka lämmittää suloisesti ja sulattaa lumia! Ja paistaa olkkarinikkunoihin paljastaen, kuinka likaiset ne ovat... :D Sain nostaa vaahterantaimenkin ikkunalaudalle saamaan valoa (ja hortonomien hoitoa...) ja huomasin, että jumankekka - siinähän on oikeasti silmut!! :) Olen hämilläni, että koko taimi on ylipäänsä edes hengissä minun hoidossani... Lehtiä odotellessa! 



Keskiviikkona tauti antoi vihdoin periksi ja pääsin treenaamaan ja juoksemaan. Perjantaina töistä päästäyni kävin taas lenkillä. Juoksu sujui todella hyvin tauosta huolimatta. 


Hyvin sujuneen juoksun kunniaksi käväisin Anttilassa ja matkaan tarttui pari Annon purkkia keittiöön. Ostin myös ison bambukorin, jota olin kyylännyt jo kauan. Nyt kori oli alessa, joten se muutti meidän olkkariin. 

Sohvallamme on aika monta tyynyä ja niistä osa pääsi säilöön koriin. Näin kissatkaan eivät niitä kaikkia ehdi karvaaamaan... Elleivät sitten keksi mennä koriin nukkumaan. Kori on täydellinen tyynyille, kun on tarpeeksi iso halkasijaltaan, jotta isommatkin tyynyt mahtuvat korin uumeniin.




Olimme jo aiemmin talvella menossa tytön kanssa katsomaan sorsia Imatralle Vuokselle, mutta tuolloin lunta tuprutti metritolkulla, joten sovimme, että tulemme toiste uudelleen. Perjantaina pääsimme katsomaan sorsia ja tyttö oli onnessaan, vaikkei meillä leipää niille ollutkaan. 




Pikku bongari


Valkoinen Ansku-sorsa (ankan ja sorsan risteymä?) oli Siljan suosikki. Näimme kauempana Vuoksen varrella myös kaksi joutsenta päiväunilla ja hiivimme niitä lähemmäksi. Eräästä pienestä niemenkärjestä saimme hyvät kuvat joutsenpariskunnasta. Ei hukkareissu siis ollenkaan. 


Lauantai-iltana kävimme lennättämässä miehen (leikki)helikopteria (ei kuulemma ole lelu...) ja minä olin tietysti vuoden luontokuvan toivossa Kiesilänkoskella Savitaipaleella. Koski on sula läpi vuoden ja nyt jää oli sulanut pitkältä matkalta järvestäkin. Tuossa sulakohdassa olen bongannut joka kevät joutsenia ja toivoin niitä nytkin näkeväni. Tällä erää sula oli kuitenkin tyhjä lintujen osalta. Kuvailin kaunista auringonlaskumaisemaa, jonka tosin pilasi vähän väliä etsimeen ilmestyvä pieni suriseva helikopteri... Ihme, ettei vekotin pudonnut järveen :D 




Siljaa jännitti, että tippuuko helikopteri järveen :D 
Poislähtiessä Silja halusi vielä mennä sillalle. Katselimme vettä sillalta ja katsoin sulalle. Joutsenpari! Late ja Silja menivät katselemaan levähdyspaikan huvimajoja ja minä syöksyin niemenkärkeen saparo suorana. 

Joutsenet olivat melko kaukana sulan päässä, mutta kuin tilauksesta, ne lähtivät uimaan minua kohti. Hiukan alkoi pelottaakin, että tulevatko ne oikeasti kohti :D Joutsen kun on aika ärhäkkä elukka, ranta tyhjenee hyvin helposti niiden toimesta :D Joutsenet kuitenkin uivat kauniisti lähemmäs ja lilluivat kuvattavana hyvän tovin. Sitten toinen (uros?) alkoi tööttäillä ja kohta ne lähtivät komeasti lentoon. Minulla oli hyvä mieli :) Näihin romanttisiin joutsenfiiliksiin :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)