keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Revontulia

Lueskelin eilen uutisista ja Facebookista valokuvaussivustoilla juttuja revontulista, jotka ennusteiden mukaan näkyisivät myös eteläisen Suomen taivaalla. Sunnuntaina auringosta oli Ilmatieteenlaitoksen avaruussään mukaan purkautunut magnetoitunut hiukkaspilvi aiheuttaen geomagneettisen myrskyn, joka saavutti maan tiistaiaamuna (siitä lie johtui komea taivaanrannan väri varhain eilisaamuna kun ajelimme töissä). Tuon geomagneettisen myrskyn ansiosta revontulia näkyisi myös Lappia etelämpänä. Viimeksi kun revontulia oli mahdollista bongata meidänkin leveysasteilla, minulla ei ollut mahdollista niitä lähteä kuvaamaan. Tällä kertaa olikin toisin!! 

Olen nähnyt revontulet itseasiassa tätä ennen vain kerran. Aikaa tuosta hetkestä on vierähtänyt ainakin 15 vuotta, joten ei voi sanoa, että täällä kaakonkulmalla repolaisia kyllästymiseen asti pääsisi näkemään :D Edelliset revontulet bongasin mummolassa Parikkalassa hyisenä pakkasiltana. 


Eilisestä valoshowsta ensimmäiset roihut näimme jo Savitaipaleella keskustassa seitsemän jälkeen. Oli erityisen hienoa näyttää revontulet Siljalle. Tytsy tykkäsi tietenkin pinkeistä ;) 

Ajatuksenani oli lähteä kuvaamaan repolaisia puolen yön tienoilla, mutta malttamattomana lähdin jo yhdeksän aikaan ajelemaan pimeämmille apajille. Kaupungissa revontulista ei voinut kuin haaveilla, joten suunnaksi otin maaseudun. Ajelin kylänteitä pitkin ja lopulta pysähdyin Lemille erään pellonreunaan ja pian repolaisten show taas alkoi. 

Pimeässä kameransäätöjen tekeminen oli vaikeaa ja tarkentaminen sitäkin hankalampaa (automaattitarkennushan ei pimeässä oikein toimi vaan homma on hoidettava manuaalisesti). Jalusta oli tietty mukana, mutta jalustan virkaa toimitti välillä myös armas Audinikin ;) Mukana minulla oli molemmat kamerat. Vanhaan kameraan otin mukaan erikoisvaloisan putken, jonka valovoima pitäisi riittää hyvin pimeässäkin. Tuo putki ei kuitenkaan istu uuteen kameraani, joten siinä käytin vakioputkeani (Canon 17-55mm f4.0), mutta sen valovoima ei kuitenkaan riittänyt, kun aukkoa ei saanut 4.0 isommaksi. Parhaat kuvat tulivat kuitenkin 6D:llä ja juuri tuolla 17-55mm:n putkella. Jätin sitten valovoimaisemman 24mm laajakulmalinssini tietenkin kotiin... Seuraavan kerran testaan sitten sitä ;) (Jos muistan silloinkaan...)



Ihastelin ja kuvailin leimuja valehtelematta tunnin. Niitä katsellessa tuli aika pieni ja mitätön olo. Näin myös tähdenlennon :) Lopulta revontuletkin vähän hiipuivat ja minäkin jatkoin matkaa. Edellisyö meni töissä, joten aloin itsekin hiukan hiipumaan... 


Pysähdyin vielä kuitenkin toiseen kohti katsomaan, josko saisin lisää kuvia. Nyt minulla oli myös seuraa. Nousin autosta ja kuulin tassuttelua läheltäni - ja säikähdin. Yllättäen minulla oli veskihätä, joten ei paljosta puuttunut, että tuo ongelma olisi ollut varsin nopeasti ohi... En pimeässä nähnyt, mikä tuo seuralaiseni oli - varsinkin kun se pötki pakoon aika vauhdilla. Ilmeisesti se oli pupu. Ja ilmeisesti minä olin meistä kahdesta se pelottavampi :D 

Sain kuitenkin kuvattua elämäni ensimmäiset revontulet ja vaikka revontulikuvissa onkin paljon harjoiteltavaa, muutama onnistuikin. Lappiinhan se on päästävä niitä katselemaan ja harjoittelemaan kuvausta, ei auta muu ;) On ne komeita! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)