perjantai 19. kesäkuuta 2015

Kesälomareissussa: Koiramäki



Suuntasimme tiistaina audinnokan kohti Tamperetta. Lähdimme ajelemaan aamulla ja perille pääsimmekin hyvissä ajoin puolen päivän aikoihin. Itse olen ollut aina suuri Koiramäki-fani. Muistan lainanneeni kirjoja kirjastosta uudelleen ja uudelleen. Lainasin kirjoja myös tyttärelle, mutta tytsy ei jaksanut vielä niin kovasti innostua. 

Matkalla satoi jo kuuroittain vettä ja Särkänniemen parkkialueelle päästyämme rivautti kunnon sadekuuron. Odottelimme pahimman kuuron laantumista autossa ja sateen tauottua lähdimme lipunmyynnin kautta kohti Koiramäkeä. Koiramäessä oli synttäritarjous ja lippu oli alessa (norm. 15€, nyt 5€). Tytsy pääsi ilmaiseksi (alle 100cm). 


Aurinkokin pilkisteli aina välillä ja vähän ripsutteli vettäkin. Sade ei kuitenkaan haitannut, ainakaan pienintä matkailijaa, joka pääsi rapsuttelemaan poneja, harjaamaan tallin (leikki)heppoja, lypsämään (leikki)lehmiä ja erityisesti kun pääsi poniajelulle! Pienokainen halusi kovasti ratsastaa ponilla ja tarjottelin vaihtoehtona kärryajelua, kun arvasin ratsastamisen pelottavan. Tyttö kuitenkin vakuutti, että kyllä hän uskaltaa ratsastaa! Niinpä kypärä päähän ja kohti ponia. Olin juuri nostamassa neitoa kyytiin, kun mieli muuttuikin ja neito päätyi kuitenkin kärryajeluun :D 









Kärryajelu oli sitäkin hauskempaa ja parasta koko hommassa taisi olla se, kun ajelun jälkeen tyttö sai silittää Jakki-ponia. Tuleva tallityttö ilmeisesti... Jostain merkillisestä syystä huomasin itsekin rapsuttelevani poneja. En ole koskaan välittänyt hevosista - lapsenakaan. Luokkakaverini ala-asteella vaihtelivat innoissaan heppakortteja ja minä vaihtelin poikien kanssa lätkäkortteja... Nyt jostain syystä kaakit tuntuivat jopa kiehtovilta ?!?


Koiramäessä oli kotieläimiä: lampaita, kanoja, ankkoja, possuja, pupuja, poneja, aaseja ja pari koiranpentuakin. Koiramäestä löytyi tietysti Koiramäen talo, jonka tuvassa sai tehdä juustoa. Juustotaikina oli jotain ihmetöhnää, jota haluaisin itsellekin kotiin muovailuleikkeihin. Kyseinen "taikina" ei nimittäin sotkenut, ei tahmannut - se oli täydellistä muovailuvahaa tahrafoobikolle! 


Lammas oli saanut muutamaa päivää aiemmin neljä suloista, mustaa karitsaa.















Koiramäestä löytyi maatilan lisäksi myös Koiramäen kaupunki, jossa oli värikkäitä ihania taloja. Talot kätkivät sisäänsä kauppoja ja kahviloita. Kahvila, jossa kävimme välipalalla, oli ihanan romanttinen kukkatapetteineen ja mynte-kahviastioineen. 





Herra Hakkarainen.
Apteekki, joka olikin karkkikauppa :)



Treenaamassa lypsämistä.
Koiramäessä vierähti pari tuntia helposti eläimiä ihastellen ja tutkaillen vanhoja tavaroita ja harjoitellessa lypsämistä ja leikkiessä. Voin suositella paikkaa, varsinkin jos Kunnaksen Koiramäki on lähellä sydäntä :) Koiramäki on osa Särkänniemeä, joten tekemistä riittää varmasti koko perheelle.


Koiramäeltä suuntasimme kohti Nokian Edeniä, jossa meillä oli varattuna huone. Kylpylä oli todella kiva ja liukumäestä sai hurjan hyvät kyydit. Tytsy ei olisi ensin tahtonut millään mennä veteen, mutta pari tuntia myöhemmin tytsyä ei olisi meinannut saada allasosastolta pois. 


Seuraavana päivänä matka jatkui taas Särkänniemeen. Siitä lisää omassa päivityksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)