torstai 3. joulukuuta 2015

3. luukku: Piparintuoksua, tonttujen juoksua


Paras joululeivonnainen on ehdottomasti pipari. Tai siis se taikina. Valmiista pipareista en niin kauheasti välitä, mutta taikina on ollut lemppariani lapsesta saakka. Kun olin lapsi, leivoimme äitini kanssa pipareita, valmistaikinasta tosin, mutta hyvää sekin on! Odotin pipareiden paistoa innolla! Suurin osa reunoista hävisi suuhun ja oli mukavaa puuhastella äidin kanssa keittiössä. Lempparimuottini oli sydän ja vieläkin huomaan tekeväni niitä eniten. Muistan, että haaveilin jo ala-asteella tekeväni piparkakkutalon. Haave toteutui vasta muutama joulu sitten kun tekaisin pienen piparisen mökin. Tänä vuonna piparkakkutalo jäi tekemättä, mutta katsotaan taas ensi jouluna.

Pari viimeistä joulua olen tehnyt taikinan itse ja oma lapsuuden perinne jatkuu: leivon nyt oman tyttäreni kanssa yhdessä pipareita - eli siis syömme liki puolet taikinasta. Tänä vuonna teimme piparit normaalia aiemmin eli jo marraskuun puolivälissä. Pakastimme lopun taikinan ja toinen setti pipareita lähti uuniin eilen. Aiemmin olemme leiponeet piparit vasta muutama päivä ennen joulua ja sitten niitä onkin rouskutettu vielä tammikuussakin. 



Koristelimme pipareita kolmeen pekkaan kaljupäisen herran ja tytsyn kanssa. Herra yllätti positiivisesti koristeluillaan, tosin pitkään nämä piparit eivät kyllä ehtineet lautasella olla kun ne jo katosivat herran pohjattomaan vatsalaukkuun. Tytsy teki tapansa mukaan pikkutarkkaa työtä ja selosti jokaisen työvaiheen hyvin tarkasti. Jouluun liittyy monia tuoksuja ja kyllähän se piparintuoksu on yksi ehdoton suosikkini - ja kyllähän ne piparit minullekin maistuvat, kun päälle sipaisee Castellon sinihomejuustoa! :)


Isin koristelema pipari. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)