lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kahdeksan vuoden rajapyykki


Vaikka blogini pääpaino onkin
sisustuksessa ja kaikessa mukavassa, 
ajattelin kirjoittaa 
välillä vähän vakavammasta aiheesta.
Viime syksyisen pitkän sairaslomani aikana 
ehdin miettiä kaikenlaista,
kuten työn merkitystä itselle.
Helmikuussa tuli mittariin
kahdeksan vuotta siitä,
kun aloitin työni ensihoitajana. 
Olen miettinyt tämän 
tekstin julkaisemista kauan
ja usein olen ajatellut sen
julkaisevani, mutta olen aina jänistänyt.

Minulla on aina ollut
tavoitteita elämässäni.
Minulle on aina ollut tärkeää
tulla toimeen omillani 
ja olen halunnut myös työn, joka 
on haastavaa ja mielekästä.
En halua mennä siitä, 
mistä aita on matalin.
Työ on minulle tärkeää ja 
se on osa minua. 
Ainakin oli. 

Aloitin työt ensihoitajana 
ambulanssissa nykyisessä
toimipisteessäni vuonna 2010
opiskelujen puolivälissä
Tein koko kouluajan töitä ja 
liki kaiken vapaa-aikani olin töissä. 
Työssäkäynti tuki opiskelua 
paljon ja intoa riitti. 
Työ oli kiinnostavaa ja haastavaa.
Kyynisyydestä ei ollut tietoakaan.

Sain vakkaripaikan syksyllä
2011 ja valmistuin saman vuoden lopulla.
Tämän jälkeen vietin vajaan
vuoden äitiyslomalla.
Vuodet vierivät töissä ja 
keikkoja tuli plakkariin 
yksi jos toinenkin. 
Töitä tuli tehtyä useassa paikassa
mutta ikävä ja kiintymys 
ensimmäiseen toimipisteeseeni
ajoi lopulta sinne takaisin. 

Monista vanhemmista
kollegoista loisti kyynisyys 
ja kyllästyminen pitkälle. 
Itseä se ehkä ihmetytti aluksi. 
Päätin, että minulle ei koskaan 
käy noin. Päätin, että 
jaksan hymyillä sille juopolle
vielä kuudennenkin kerran
saman vuoron aikana.
Lopulta huomasin sen itsestänikin.
Ei enää jaksanut hymyillä.

Välttelen kertomasta ihmisille
mitä teen työkseni.
Ihmisillä on niin
väärä kuva meidän työstämme,
enkä enää jaksa käydä edes
sitä korjaamaan.
Mieluummin vaihdan puheenaihetta.
Yleisin kommentti on 
"vaaauu, sie näät varmasti kaikkee!"
Niin teen. 

Näen valitettavan paljon sellaisia 
asioita, joilta muu yhteiskunta
on jo ummistanut silmänsä tai
elää autuaan tietämättöminä näistä asioista.
Yhteiskunnassamme on paljon
sellaisia ihmisiä, jotka 
ovat jo kaiken avun ulkopuolella
ja esimerkiksi monet vanhukset ovat 
suomeksi sanottuna lähes heitteillä
(ja tähän on lisättävä, että
se ei ole hoitotyötä tekevien 
hoitajien vika kun kukaan ei 
vielä osaa kloonata itseään 
moneen paikkaan yhtä aikaa). 
Ihmiset ovat ylipäänsä todella yksin.

Olen myös miettinyt,
onko tämä työ kaiken tämän arvoista.
Olen meinannut saada
kirveestä päähäni, useammin
kuin kerran on saanut
väistää nyrkkiä ja kerran
jos toisenkin, on saanut poistua
takavasemmalle. Ääntään
on joutunut korottamaan
usein ja on pitänyt muistuttaa,
että minun persettäni
ei kopeloida. 
Rattiin nukahtaminen on ollut 
lähellä aivan liian usein 
ja kerran kotimatkalla uni vei voiton 
ja lumipenkka kutsui. 

Olen töissä silloin,
kun muu perhe on kotona.
Kun lapset käyvät nukkumaan,
olen töissä. 
Kun mies käy työpäivän jälkeen 
illalla nukkumaan, 
minä olen töissä. 
Kun kaverit ovat viettämässä
vapaata viikonloppua,
minä olen töissä. 


Työ itsessään on muuttunut 
jo omankin uran aikana paljon.
Monet muutokset ovat hyviä,
mutta mukana on tullut myös 
paljon sellaista, joka ei välttämättä
ensihoitajaksi kouluttautuneen
ihmisen silmissä ole sellaista, 
mitä työltään haluaa.

Minulla ei ole mikään tarve
ajaa sitä pelkkää akuuttia "kiirekeikkaa" 
(jota oikeasti meidän työtehtävistämme
on vain murto-osa).
En kuitenkaan ole kouluttautunut
ensihoitajaksi siksi, että olen
vain se puuttuva palanen, jolla
paikataan kaikkialta muualta 
karsitut resurssit. 
Monista asioista tuntuu kadonneen
maalaisjärki kokonaan ja
toisinaan työni tuntuu 
lähinnä vain turhauttavalta.
Eräs kokenut kollega tuumasi
kerran hyvin, että tämä työ 
jättää meihin kaikkiin jäljen.
Hän oli siinä enemmän kuin oikeassa.

Suuri herättävä tekijä 
oli myös se, että ilmeisesti 
kroppani alkaa olla loppu
Vaikka fyysinen kuntoni 
on hyvä ja liikun, viimeiset
kahdeksan vuotta ovat jättäneet 
selkärankaani sellaiset kulumat,
että niitä ei enää pysty korjaamaan.
Vuorotyö on alkanut 
tuntua raskaammalle vuosi vuodelta.
Uuden työajan myötä elämän
suunnittelu tuntuu lähes 
mahdottomalta ja kaikki elämä
tuntuu pyörivän työn ympärillä.


Työ ei enää anna minulle 
sitä, mitä aiemmin.
Se on vain työtä, jonka
hoidan pakosti, että saan
lainat maksettua ja perheelle ruokaa.
Silloin kun aloitin työni,
olin nuori ja perheetön.
En ole kovin vanha vieläkään,
mutta nykyään elämässäni on 
jotain niin tärkeää, että
joudun miettimään asioita uudelleen. 
Olen itseasiassa 
surullinen, että unelmatyöstäni
on tullut itselle lähinnä rasite.

Kaikilla on varmasti
työssään hetkiä, kun
turhauttaa, mutta
silloin kun siitä tulee
pysyvä olotila, asialle täytynee
tehdä jotain.
Karsastan ihmisiä, jotka
vain valittavat elämästään 
tekemättä kuitenkaan asioille mitään.
Päätin, etten itse ole tuollainen.
 Niinpä päätin valittamisen sijaan
tarttua härkää sarvista ja
tehdä asioille jotain. 
Se, mitä tapahtuu tai mihin
työelämä minut kuljettaa, 
on vielä kysymysmerkki, 
mutta muutos on jo alkanut
ja uusia ovia avataan.
Katsotaan sitten ajan kanssa,
mihin tästä päädytään 😊
Siihen asti hoidetaan 
hommat kunnialla kotiin,
vaikka hammasta purren. 



tiistai 10. huhtikuuta 2018

Ensimmäinen lämmin päivä


Mukavaa tiistaihuomenta! 
Eilen kevään lämpö 
helli meitä ja ulkona tarkeni
ilman takkia! 
Auringosta ja lämmöstä
innostuneina siivoilimme
pihaa ja kuistia ja 
kävimme Plantagenista 
alenarsissit kuistille. 
Viime yönä oli ollut 
pientä pakkasta ja 
säikähdinkin, että narsissit
kuolivat jo ensimmäisen
yönsä aikana, mutta 
ei niille onneksi ollut 
käynyt mitään 😊

Plantageniin oli 
ilmestynyt jo orvokitkin,
mutta niiden oston jätimme
vielä myöhemmäksi. 
Jos lämpö jatkuu,
täytynee ensi viikolla
viimeistään hakea orvokit 
pihalle 😊


Sisällä seuraavana
olisi vuorossa tyynynpäällisten
vaihto ja odotamme uusia
kesäverhoja olkkariin. 
Keittiönikkunan ikkunalauta
on myös työn alla. 
Kukkien mullat pitäisi
vaihtaa samalla, kun
tomaatit ja chilit siirtyvät
isompiin ruukkuihin. 




Eteläseinämä odottaa vielä
uutta maalia pintaansa ja
vanhan maalin rapsuttelu
pitäisi jo aloittaa. 
Tarkoituksenamme olisi 
kesän aikana vaihtaa ikkunanympärys
laudat kokonaan uusiin ja eristää 
ikkunoita vähän paremmin. 
Pari ränniä on rikki ja 
ne pitäisi korjata ja rännit 
pitänee puhdistaa jollain 
pesuaineella, kun ovat 
jonkun levän peitossa.

Viime syksynä jo katselin
kuistien betonilattioita 
sillä silmällä, että niihin 
ei olisi pahitteeksi uusi 
pinta. Eilen kuistia lakaistessa
ajatus vahvistui ja 
täytynee jonain päivänä 
joku uusi pinta siihen vetäistä.
Kissat täytynee sinä päivänä
laittaa talutushihnaan, 
ettei uusi betonipinta ole
täynnä tassunjälkiä 😂

Ajatus ja unelma 
kasvihuoneesta on paisunut
ja olemme suunnitelleet sitä jo.
Palataan siihen myöhemmin 
kunhan saisimme asiaa etenemään 😊
Millaisia kevään
pihasuunnitelmia teillä on?

Seppokin nauttii auringon lämmöstä. 


Maailman ihanin mies toi ihania kukkia piristeeksi <3

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Katse kasvimaalle



Mukavaa toista pääsiäispäivää! 
Eilen oli niin kaunis ja 
ihanan aurinkoinen, lämmin
kevätpäivä! Tänään sää 
teki totaalimuutoksen ja 
lunta pyryttää taivaan täydeltä.
No, Muumeissakin taidettiin sanoa,
että lumimyrsky tarkoittaa sitä,
että kevät ei ole kaukana.

Kevät on edennyt kuitenkin jo
niin pitkälle, että hyötykasvien 
esikylvöt on aloitettu. 
Istutin chilit ja tomaatit 
jo parisen viikkoa sitten ja 
seuraavana olisi
istutusvuorossa kurkut. 


Olemme tyttöjen kanssa
kauppareissuilla tutkineet
siemenhyllyjä ja 
pohtineet, mitä 
kasvimaalle tänä vuonna
istutettaisiin. 
Perunat, porkkanat, 
sipulit, herneet, salaatit
ja lehtikaali ovat 
tulleet jäädäkseen, mutta
olisi kiva kokeilla 
myös jotain uutta. 
Olen innostunut pitkästä
aikaa myös kokkaamaan ihan
tosissaan, joten myös
yrtit ovat tulleet 
tarpeellisiksi ja ehkä
voisimme kasvattaa niitäkin itse.  
Kasvimaan päätyyn 
ajattelin istuttaa jotain
syötäviä kukkia.

Kasvimaa koki viime keväänä
melkoisen mylläyksen, 
kun kivetimme istutuslaatikoiden
ympäryksen. Tänä keväänä
onkin kiva aloittaa
kasvimaan suunnittelu,
kun ei ole mitään hirveää
urakkaa edessä 😄
Kasvimaan päätyyn olisi
tarkoitus tehdä 
jonkinmoinen aita,
kun se jäi viime kesänä 
tekemättä, mutta muuten
kasvimaa on ns. "valmis". 

Viime kevään kivetyshommia. 

Istutuslaatikkoja oli alun
alkaen neljä ja 
viime kesänä hankin niitä
pari lisää.
Nyt niitä on kuusi ja tällä 
hetkellä ne ainakin 
tuntuvat riittävän. 
Ehkä 😂
Käsittelemättömät puulaatikot
kulahtivat ensimmäisen
talven aikana ja 
maalasinkin ne kaikki
mustiksi viime kesänä.

Toissa kevään homma oli koko kasvimaan teko alusta asti. 
Toissakeväältä. 
Viime keväältä.
Meinasimme tänään käydä
Pulsan asemalla pitkästä 
aikaa, mutta sää on niin onneton,
että taidamme siirtää reissun.
Tänään olisikin luvassa
siivoiluhommia, pyykinpesua
ja kirjanpito- ja verohommia
sekä tomaattien koulimista. 
Mukavaa päivää! 

Tällä hetkellä ulos katsoessa kesäiset vehreät kuvat tuntuvat kovin kaukaisilta, mutta kyllä se kevät sieltä tulee! 


perjantai 30. maaliskuuta 2018

Keittiön penkki


Mukavaa pitkäperjantaita! 
Lupailin juttua 
uusimmasta sisustushankinnastamme.
Eilen posti toikin tuon 
odotetun paketin. 
Olen haaveillut keittiön
ikkunan alle jo parin vuoden 
ajan jotain penkkiä tai 
puusohvaa, mutta sopivan
kokoista ja näköistä ei ole
löytynyt. 
Ellokselta bongasin muistaakseni
viime syksynä kivan 
pinnapenkin, mutta jätin 
asian mietintämyssyyn. 

Selailin töissä 
eräänä yönä uutisia 
luurista ja tuo Elloksen
penkki pomppasi mainoksessa
esille - ja puoleen hintaan! 
Jätin asian taas mietintämyssyyn.
Pari päivää myöhemmin kotona aamukahvilla
tuo samainen penkki tuli
taas netissä vastaan ja 
näytin sitä miehelle. 
Mieskin tuumi, että 
kun meillä on istumatilaa 
vähän, se sopisi keittiöön hyvin.
No tuumasta toimeen ja 
tilaamaan 😄




Ikkunanedusta on ollut haasteellinen,
koska uunin vierestä pitää
päästä edelleen kulkemaan 
esteettömästi olkkariin ja
ikkuna on niin matalalla,
että siihen ei kovin korkeaa
huonekalua voi sijoittaa. 
Jotain tuo ikkunanedusta
on kuitenkin kaivannut ja 
siihen on kokeiltukin 
vaikka mitä 😄
Tämä pieni siro penkki 
sopii siihen kuin nakutettu!

Ikkunalauta on ollut
tarkoituksena laittaa 
tuohon ikkunalle ja se
olisi agendassa seuraavana. 
Saan sitten tomaatit ja 
muut kasvit siihen näppärästi
nauttimaan auringonvalosta 😊

Oikein mukavaa pitkäperjantaita! 




torstai 29. maaliskuuta 2018

Pajunkissoja ja isoja kissoja


Mukavaa kiirastorstaita! 
Mies kävi ihanana 
hakemassa pajunkissoja 💕
Itse napsin sillä aikaa 
pihakoivusta
oksia maljakkoon ja
samalla huomasin 
jotain hangella:
isot tassunjäljet.
Tassuttelija oli hiipinyt
roskiksemme takana ja 
tunnistin jäljet 
ison kissan jäljiksi, 
eli ilveshän se oli
meidän pihassamme vieraillut. 


Lähdimme miehen kanssa
seuraamaan jälkiä ja 
yhdestä puusta löytyi 
myös raapimajälkiä. 
Naapuri oli viime 
viikon lopulla 
nähnyt ilveksen kyläntiellä 
ja meidänkin riistakameran
kuvaan tuo tupsukorva
tallentui parisen 
viikkoa sitten. 
Kovasti haluaisin ilveksen 
nähdä, sillä en ole 
luonnossa sitä koskaan
nähnyt. 
Meidän kissat viettävät 
yöt muutenkin sisällä,
mutta nyt ne tulee kutsuttua
sisälle jo hyvin hanakasti
heti pimeän tullen 😅 






Pajunkissat sen sijaan
päätyivät takan eteen 
pääsiäisen kunniaksi. 
Pääsiäisen väreinä meillä
on olkkarissa keltaista ja
helmililjojen myötä keittiössä 
on mintunvihreää. 
Katsotaan kuinka kauan menee,
kun nuo keltaiset tyynynpäälliset
päivittyvät vihreisiin 😅

Iskin silmäni Jotexilla
samanlaisiin verhoihin, kuin
nuo meidän nykyiset, mutta 
jostain syystä vihreisiin?! 
Vihreä väri on hiipinyt 
meille parina edelliskeväänä
ja sitä on seurannut kesällä
sininen. Molemmat ovat olleet
inhokkivärejäni sisustuksessa,
joten en oikein tiedä, mistä
moinen villitys 😂
Mutta ilmeisesti tämä 
sama villitys jatkuu 
tänäkin vuonna 😄







Huomenna onkin jo 
pitkäperjantai ja 
meillä olisi luvassa 
perhepäivällinen. 
Tuohon menuuseen 
palailen blogissa myöhemmin
- mikäli se onnistuu 😂
Lauantai meneekin itsellä 
töissä ja sunnuntaina 
menemme miehen isän luo syömään. 
Mitä pääsiäissuunnitelmia sinulla on? 

Mukavaa pääsiäistä! 







sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Pääsiäistä kotona


Mukavaa sunnuntaita! 
Itsellä on menossa 
viikon mittainen talviloma
tiistaihin asti. 
Loman aikana olemme 
käyneet hiihtämässä, 
moikanneet kavereita, 
kävimme miehen kanssa 
katsomassa Saipan peliä ja 
stand upia, treffasimme 
kaveripariskuntaa ja
tytsyllä oli ensimmäistä
kertaa kaveri yökylässä. 
Vaikka loma onkin lyhyt,
kaikkea kivaa on ehditty tehdä 💕



Koti on valmistautunut
pääsiäiseen sen verran 
mitä pääsiäistä yleensäkään
kotiin laitamme. 
Istutimme tyttöjen kanssa
rairuohot jo viikko sitten ja
ohrat kasvavatkin kauniisti,
normi rairuohot eivät 
oikein menestyneet 😂
Muutama pieni tipu ja pupu 
ja siinä on meidän pääsiäinen
kotona 😊
Narsissit, tulppaanit ja 
helmililjat kuuluvat toki 
pääsiäiseen. 



Kelloja siirrettiin ja
tänäänhän olisikin 
palmusunnuntai ja 
pääsiäisen aika alkaa. 
Emme ole käyneet virpomassa
oikeastaan koskaan,
eikä tämäkään vuosi ole 
poikkeus. 
Pajunkissoja pitäisi kyllä hakea 
jostain pusikosta 😅

Ensi viikolla blogissa
on luvassa juttua uudesta
sisustushankinnasta, jonka 
hankimme vähän hetken 
mielijohteesta - vaikka sitä 
olimmekin kauan jo harkinneet. 
Myös istutusjutut alkavat 
olla mielessä ja kylvöjä onkin
jo tehty, palataan niihinkin
tarkemmin ensi viikolla 😊

Oikein mukavaa 
alkavaa pääsiäisen aikaa! 💛