maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kesälomaa


Mukavaa uutta viikkoa! 
Kesäkuu on jo pitkällä ja 
blogikin on jäänyt 
vähäiselle päivittelylle
- kuten joka kesä 😅. 
Minulla alkoi kesäloma 
kuun alussa ja eka
viikko onkin jo takana.

Kolmekymmentä vuotta pyörähti
itsellä mittariin ja juhlimmekin
vuosipäiväämme ja synttäreitäni
miehen kanssa Lontoossa. 
Päivittelen tuosta Lontoon reissusta
omaa postausta tässä lähiaikoina 😊


Sain mieheltä maailman hienoimman
vuosipäivälahjan: hän varasi meille
yön karhukuvaukseen Kuusamoon! 😍
Olen reissusta aivan innoissani ja 
toivottavasti pääsemme viimeisellä
lomaviikollani lähtemään reissuun. 
Tällä viikolla luvassa olisi kuvaushommia
ja tyttöjen kanssa reissailua. 

Pihahommatkin ovat edenneet ja 
kasvimaallakin alkaa tapahtua. 
Kasvihuone on vaiheessa, mutta
toivottavasti pääsemme pian 
kasaamaan sitä. 
Talon eteläseinämästä on maalit miltei
kokonaan poistettu ja maalausurakka
pääsee toivottavasti ainakin 
lähipäivinä alkuun ja saamme
vihdoin talon maalattua kokonaan.


Vaikka säät vähän viilenivät,
on ollut ihan huippua olla 
lomalla kun ei ole tarvinnut 
töihin raahautua. Harmittaa 
jo nyt, että lomaa on enää pari
viikkoa jäljellä... 
Syksyn lomapätkälle onkin 
jo suunniteltu seuraavaa
reissua, että saa edes jotenkin
tsempattua itseään.
Nyt kuitenkin nautitaan
kesälomasta! 😍

Mukavaa uutta alkanutta viikkoa! 





torstai 24. toukokuuta 2018

Pionien ja kielojen lumoissa



Aurinkoista torstaita!
Kuten aina kun kesä alkaa
lähestyä, elämä siirtyy 
melkolailla ulos. 
Tämäkään vuosi ei tähän 
mitään poikkeusta ole tehnyt 
ja suurin osa ajasta onkin 
vietetty pihalla. 
Blogikin on jäänyt hiljaiselolle
ulkoelämän myötä 😅
Toukokuu on ollut huikean 
lämmin ja ilmat ovat olleet 
mitä ihanimmat! 


Pihalla on tehty kaikenlaista
ja kasvihuoneen pohjat on 
vihdoin valmiit! 
Kasvihuoneen lasitkin tulivat 
ja suunnittelemme 
parhaillaan tarkemmin runkoa, 
jonka mies tekee teräksestä. 
En malta odottaa, että 
saadaan tuo kesähuone
valmiiksi! 

Raahasin viime viikolla autotallista
kaverilta pari vuotta sitten
saadun ulkopöydän ja äidiltä
saadut tuolit takapihalle. 
Siivosin takakuistin yhteydessä
olevat betonilaatat 
valtavan sammalmaton alta ja 
saimme ruokapöydän tuohon 
laatoitukselle grillin yhteyteen.



Takapihan laatoitus 
ei ole ainoa asia, joka on 
pihassamme jätetty hoitamatta 😂
Sireenit ovat levittäytyneet 
laajalle ja juurinkin niitä 
siistimpään riviin etupihan
istutusalueelle. Sain kaverilta 
kasan kiviä, joilla olen rakentanut 
tuota istutusaluetta. 
Pihahommia siis riittää 😅

Kasvimaallakin alkaa
tapahtua. Raparperit kasvavat
hurjaa vauhtia ja ensimmäinen
raparperipiirakkakin on tehty. 
Retisiit, perunat, porkkanat, 
punajuuret ja sipulitkin 
ovat jo nousseet esiin. 


Omat pionit eivät 
ole vielä koskaan edes kukkineet
ja saa nähdä kukkivatko ne 
tänäkään vuonna ollenkaan 😂
Nappasinkin tänään kaupasta 
ihanat valkoiset pionit 
olkkariin 💕
Ensimmäiset kielot on 
kerätty maljakkoon ja mikä
ihana tuoksu niistä tulekaan!
Ikkunoista aukeaa ihana 
vihreä maisema ja sitä
on ihanaa ihastella sen
pienen hetken, minkä sisällä
viettää. 

Mukavaa loppuviikkoa! 






keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kesäkukkien lumoissa


Mukavaa keskiviikkoa! 
Lämpö ja aurinko ovat 
hellineet meitä nyt 
muutaman päivän ajan. 
Hiirenkorvat ovat 
ilmestynyeet puihin
ja pihakoivikkomme  
onkin vihertynyt kovaa vauhtia. 

Eilen istutimme 
tyttöjen kanssa kasvimaalle
perunat, sipulit ja
kurpitsat. 
Kävimme paikalliselta 
puutarhalta parina 
päivänä hakemassa kesäkukkia
(luetaan: ihastelemassa puutarhan
kahta jättipupua).
Pupukuume ei ole 
jättänyt rauhaan vaan
pahenee vain 😂



Tänäkin vuonna ostin
mustia petunioita. 
Mustat petuniat pääsivät
takakuistille, toinen
amppeliin ja toinen 
mustaan pataan, jonka
löysin kirppikseltä viidellä eurolla! 
Etukuistille ostin 
amppeleihin pinkit petuniat. 
Etukuistilta puuttuu vielä 
isosta ruukusta ja pöydältä 
kukat. Ovenpielen ruukkuun
hankin varmaan hortensian,
kuten viime vuonnakin. 



Sain vihdoin myös etupihan
toisen kukkapenkin valmiiksi! 
Ostimme siihen parit uudet pionit 
ja pari vuotta sitten istutettu
pionikin on alkanut heräilemään.
Toivotaan, että ne joku päivä
vielä kukkisivatkin 😂
Kukkapenkissä on pionien
lisäksi myös köynnösruusu, daalioita
ja erilaisia vuokkoja. 
Kukkapenkin on tarkoitus
olla perennapenkki ja 
mahdollisimman helppohoitoinen
sellainen 😂



Yksi murheenkryyni on 
kirsikkapuun ympärys,
jolle en vielä ole keksinyt 
ratkaisua. Koska pihassamme
on paljon nurmikkoa,
olisi tarkoitus saada siitä 
helposti leikattava eli
mahdollisimman vähän mitään
pujoteltavaa ja väisteltävää 😅
Viime kesäinen parkkialueen soranlevitys
jäi myös selän vuoksi vähän
kesken, joten se pitäisi
saattaa päätökseen. 

Kasvi/kesähuoneen pohjien
teko on meneillään ja kunhan 
se on saatu päätökseen, 
on aika siirtyä tekemään muita 
hommia.  
Kesälomalla pitäisi maalata 
myös viimeinen seinänpätkä 
talosta. 
Hommaa siis riittää,
mutta onneksi koko kesä

on vasta edessä ja 
hommia tehdessä saa 
ainakin nauttia kesästä ulkona!

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa! 





maanantai 30. huhtikuuta 2018

Västäräkistä vähäsen


Mukavaa vappuaattoa! 
Niinhän sitä sanotaan, että
kuu kiurusta kesään ja 
västäräkistä vähäsen. 
Kiurut ovat pyörineet jo 
tovin meilläpäin ja 
toissapäivänä näin jo västäräkinkin!
Luonto on herännyt ja 
on ihana kuunnella 
ulkona kuinka talven
hiljaisuus on päättynyt 
kun valtava lintujen sirkutus
täyttää luonnon.

Koska asumme - voi kai sanoa -
metsän keskellä, 
luonto on meillä todella läsnä. 
Kauriit hengailevat 
melkein pihapiirissämme,
pupu pyörii pihassa harvasen
päivä ja lintuja on 
mieletön kirjo. 
Kirjoitinkin aiemmin, että
pihassamme kävi myös ilves ja 
nyt se samainen kissa on
vieraillut taas lähistöllä
useammankin kerran. 
Olen itse vähän pettynyt,
etten ole siitä kuvaa 
onnistunut saamaan, mutta
eihän sitä koskaan tiedä 😊



Kuten joka kevät,
vapaa-ajan oleilu alkaa
siirtyä sisältä ulos
säiden salliessa. 
Piha on haravoitu ja olemme
aloittaneet kasvihuone/kesähuoneprojektin.
Kukkapenkkejä on 
myllätty ja on ihana
odotuksella tutkia, mitä
kaikkea kukkapenkeistä 
alkaakaan nousta
(nm. en edes muistanut
istuttaneeni krookuksia...😂) 






Kasvimaa odottaa vielä 
siivousta ja kasvihuoneen
pohjien kaivuutyöt on hyvässä
vauhdissa. 
Saimme kasvihuoneen pohjaksi
kaksi isoa, paksua betonilaattaa, 
joiden päälle rakennamme 
varsinaisen kasvihuoneen ja
siihen eteen pienen terassin. 
Ihan tarkkaan emme vielä
tiedä, millainen tai minkä
kokoinen kasvihuoneesta
muodostuu, mutta se määräytynee
melkolailla käytettävissä olevien 
lasien koon mukaan. Visio meillä jo
kasvihuoneesta on, mutta
nähtäväksi sitten jää, 
millainen toteutuksesta tulee 😂




Meillä ei ihmeempiä
vappusuunnitelmia ole.
Itsellä vaihtui työaika
ja huomenna olisi ensimmäinen
12 tunnin työvuoro esissä.
Jos sää pysyisi tänään
poutaisena, voisimme
tehdä vähän pihahommia ja
grillata. 

Mukavaa vappua ja 
alkavaa toukokuuta! 




sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kevään vihreää


Leppoisaa sunnuntaipäivää!
Ensimmäisenä haluan
kiittää suuresti 
edellisen postaukseni 
tiimoilta saatua tsemppiä ja 
kannustusta! Tuntui tosi 
hyvältä huomata, että en
todellakaan ole ajatusteni
kanssa yksin 😊 💕

Puhuinkin aiemmin,
että meille on tulossa
olkkariin uudet kesäiset verhot. 
Ne saapuivat vihdoin ja
sain silitettyä ne 
ikkunaan. Ikkunatkin tuli
pestyä alkuviikosta kun
roskienpolton yhteydessä
uuni päätti tupsauttaa kivat 
savut sisälle 😂



En tiedä, mikä mielenhäiriö
on tullut, mutta olkkarissamme
on nyt vihreät verhot. 
Vihreä toi kivan kesäisen
fiiliksen olkkariin ja 
nyt vain odotellaan, että
maisema ikkunoistakin
alkaa muuttua vihreäksi 😊

Meillä onkin tänään
viimeistä kertaa
piiiiiitkään aikaan yhteinen
vapaapäivä miehen kanssa. 
Ajattelimme tehdä vähän
pihahommia ja käydä lenkillä 
ja vain olla yhdessä 💕
Mukavaa sunnuntaita! 



lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kahdeksan vuoden rajapyykki


Vaikka blogini pääpaino onkin
sisustuksessa ja kaikessa mukavassa, 
ajattelin kirjoittaa 
välillä vähän vakavammasta aiheesta.
Viime syksyisen pitkän sairaslomani aikana 
ehdin miettiä kaikenlaista,
kuten työn merkitystä itselle.
Helmikuussa tuli mittariin
kahdeksan vuotta siitä,
kun aloitin työni ensihoitajana. 
Olen miettinyt tämän 
tekstin julkaisemista kauan
ja usein olen ajatellut sen
julkaisevani, mutta olen aina jänistänyt.

Minulla on aina ollut
tavoitteita elämässäni.
Minulle on aina ollut tärkeää
tulla toimeen omillani 
ja olen halunnut myös työn, joka 
on haastavaa ja mielekästä.
En halua mennä siitä, 
mistä aita on matalin.
Työ on minulle tärkeää ja 
se on osa minua. 
Ainakin oli. 

Aloitin työt ensihoitajana 
ambulanssissa nykyisessä
toimipisteessäni vuonna 2010
opiskelujen puolivälissä
Tein koko kouluajan töitä ja 
liki kaiken vapaa-aikani olin töissä. 
Työssäkäynti tuki opiskelua 
paljon ja intoa riitti. 
Työ oli kiinnostavaa ja haastavaa.
Kyynisyydestä ei ollut tietoakaan.

Sain vakkaripaikan syksyllä
2011 ja valmistuin saman vuoden lopulla.
Tämän jälkeen vietin vajaan
vuoden äitiyslomalla.
Vuodet vierivät töissä ja 
keikkoja tuli plakkariin 
yksi jos toinenkin. 
Töitä tuli tehtyä useassa paikassa
mutta ikävä ja kiintymys 
ensimmäiseen toimipisteeseeni
ajoi lopulta sinne takaisin. 

Monista vanhemmista
kollegoista loisti kyynisyys 
ja kyllästyminen pitkälle. 
Itseä se ehkä ihmetytti aluksi. 
Päätin, että minulle ei koskaan 
käy noin. Päätin, että 
jaksan hymyillä sille juopolle
vielä kuudennenkin kerran
saman vuoron aikana.
Lopulta huomasin sen itsestänikin.
Ei enää jaksanut hymyillä.

Välttelen kertomasta ihmisille
mitä teen työkseni.
Ihmisillä on niin
väärä kuva meidän työstämme,
enkä enää jaksa käydä edes
sitä korjaamaan.
Mieluummin vaihdan puheenaihetta.
Yleisin kommentti on 
"vaaauu, sie näät varmasti kaikkee!"
Niin teen. 

Näen valitettavan paljon sellaisia 
asioita, joilta muu yhteiskunta
on jo ummistanut silmänsä tai
elää autuaan tietämättöminä näistä asioista.
Yhteiskunnassamme on paljon
sellaisia ihmisiä, jotka 
ovat jo kaiken avun ulkopuolella
ja esimerkiksi monet vanhukset ovat 
suomeksi sanottuna lähes heitteillä
(ja tähän on lisättävä, että
se ei ole hoitotyötä tekevien 
hoitajien vika kun kukaan ei 
vielä osaa kloonata itseään 
moneen paikkaan yhtä aikaa). 
Ihmiset ovat ylipäänsä todella yksin.

Olen myös miettinyt,
onko tämä työ kaiken tämän arvoista.
Olen meinannut saada
kirveestä päähäni, useammin
kuin kerran on saanut
väistää nyrkkiä ja kerran
jos toisenkin, on saanut poistua
takavasemmalle. Ääntään
on joutunut korottamaan
usein ja on pitänyt muistuttaa,
että minun persettäni
ei kopeloida. 
Rattiin nukahtaminen on ollut 
lähellä aivan liian usein 
ja kerran kotimatkalla uni vei voiton 
ja lumipenkka kutsui. 

Olen töissä silloin,
kun muu perhe on kotona.
Kun lapset käyvät nukkumaan,
olen töissä. 
Kun mies käy työpäivän jälkeen 
illalla nukkumaan, 
minä olen töissä. 
Kun kaverit ovat viettämässä
vapaata viikonloppua,
minä olen töissä. 


Työ itsessään on muuttunut 
jo omankin uran aikana paljon.
Monet muutokset ovat hyviä,
mutta mukana on tullut myös 
paljon sellaista, joka ei välttämättä
ensihoitajaksi kouluttautuneen
ihmisen silmissä ole sellaista, 
mitä työltään haluaa.

Minulla ei ole mikään tarve
ajaa sitä pelkkää akuuttia "kiirekeikkaa" 
(jota oikeasti meidän työtehtävistämme
on vain murto-osa).
En kuitenkaan ole kouluttautunut
ensihoitajaksi siksi, että olen
vain se puuttuva palanen, jolla
paikataan kaikkialta muualta 
karsitut resurssit. 
Monista asioista tuntuu kadonneen
maalaisjärki kokonaan ja
toisinaan työni tuntuu 
lähinnä vain turhauttavalta.
Eräs kokenut kollega tuumasi
kerran hyvin, että tämä työ 
jättää meihin kaikkiin jäljen.
Hän oli siinä enemmän kuin oikeassa.

Suuri herättävä tekijä 
oli myös se, että ilmeisesti 
kroppani alkaa olla loppu
Vaikka fyysinen kuntoni 
on hyvä ja liikun, viimeiset
kahdeksan vuotta ovat jättäneet 
selkärankaani sellaiset kulumat,
että niitä ei enää pysty korjaamaan.
Vuorotyö on alkanut 
tuntua raskaammalle vuosi vuodelta.
Uuden työajan myötä elämän
suunnittelu tuntuu lähes 
mahdottomalta ja kaikki elämä
tuntuu pyörivän työn ympärillä.


Työ ei enää anna minulle 
sitä, mitä aiemmin.
Se on vain työtä, jonka
hoidan pakosti, että saan
lainat maksettua ja perheelle ruokaa.
Silloin kun aloitin työni,
olin nuori ja perheetön.
En ole kovin vanha vieläkään,
mutta nykyään elämässäni on 
jotain niin tärkeää, että
joudun miettimään asioita uudelleen. 
Olen itseasiassa 
surullinen, että unelmatyöstäni
on tullut itselle lähinnä rasite.

Kaikilla on varmasti
työssään hetkiä, kun
turhauttaa, mutta
silloin kun siitä tulee
pysyvä olotila, asialle täytynee
tehdä jotain.
Karsastan ihmisiä, jotka
vain valittavat elämästään 
tekemättä kuitenkaan asioille mitään.
Päätin, etten itse ole tuollainen.
 Niinpä päätin valittamisen sijaan
tarttua härkää sarvista ja
tehdä asioille jotain. 
Se, mitä tapahtuu tai mihin
työelämä minut kuljettaa, 
on vielä kysymysmerkki, 
mutta muutos on jo alkanut
ja uusia ovia avataan.
Katsotaan sitten ajan kanssa,
mihin tästä päädytään 😊
Siihen asti hoidetaan 
hommat kunnialla kotiin,
vaikka hammasta purren.