MAAILMALLA

Miami Beach, Miami, USA
Tammikuu 2017



Maailmassa on monia kohteita, joihin 
haluan matkustaa ja USA on aina ollut yksi niistä
- ja nyt vihdoin pääsin sinne 😍
Kohteeksi valikoitui melko helposti
Miami, koska halusimme jonnekin
lämpimään ja Florida on aina kiehtonut molempia. 
Reissu oli kaikin puolin onnistunut, 
vaikkakin olimme molemmat 
suurimman osan matkasta kipeänä.

Niin monet reissut ja tapahtumat

on tullut elettyä lähinnä kameran
etsimen läpi, mutta tällä kertaa
tein poikkeuksen - kuvia muistikortille
päätyi vain parisataa 
(vs. aiemmin pari tuhatta...) 
Vaikka Miami olikin upea paikka, 
vanha klisee pätee tähänkin, että matkailu avartaa...



Lähdimme lauantaina 28.1.2017 Helsinki-Vantaalta. 
Meillä oli Finnairin suora lento, 
tosin lento operoitiin Iberianin koneella. 
Menomatka kesti (tuskaiset) 11h ja 
perillä olimme myöhään illalla (paikallista aikaa). 
Miamissahan kello on seitsemän 
tuntia Suomen aikaa jäljessä. 
Turvatarkastukset ja tarkemmat utelut 
sujuivat meidän kohdallamme 
yllättävän nopeasti ja jouhevasti 
ja pääsimme ajoissa hotellille. 
Koneessa ei oikein uni tullut kunnolla, 
joten nukkumaan oli päästävä. 
Murulle oli noussut kuume jo edellisyönä, 
(ensimmäistä kertaa ikuisuuteen), 
joten lepo tuli tarpeeseen. 



Sunnuntaipäivä oli hieman viileämpi ja
sateinen, mutta meillä se meni muutenkin ihan levon
kannalta. Hotellimme South Seas sijaitsi
Collins Avenuen ja 17th Streetin kulmassa 
South Beachilla. Parin korttelin päässä oli
Lincoln Road (ostoskatu) ja ranta oli ihan vieressä 💕

Maanantaiaamuna menimme juomaan
aamupalan jälkeen kahvit rannalle ja
kävimme hieman kävelemässä rantaa pitkin.
Makoilimme myös hotellin altaalla. 
Illalla kuume alkoi nousta myös
minulle. Buranaa ja Panadolia menikin
aika reilusti - nenäliinoja unohtamatta.








Lummus Parkista.
Hotellin takapihalta :)
Tiistaina tallasimme Miami Beachin
eteläkärjen näköalapaikalle South Pointe Beachiin
katselemaan auringonlaskua 💕
Päivällä kävimme pyörimässä 
Lincoln Roadilla ja Guessin liikkeestä
tarttui neideille tuliaisia 💕













Keskiviikkona suuntasimme 
Sawgrass Mills ostarille, joka 
sijaitsee Miamin pohjoisosassa,
Florida Panthersin kotihallin 
BB&T Centerin naapurissa Sunrisessa.
Sawgrass Millsiin on South Beachilta
noin tunnin matka ja sinne pääsee 
esim. bussilla, taksilla tai junalla.

Me valitsimme bussikyydin, 
jonka hotellin virkailija meille
ystävällisesti varasi. Bussi keräsi 
matkustajia kyytiin lähinnä hotelleista
pitkin Miami Beachia (lähinnä Collins Avenuelta).
Bussi maksoi $30 per nenä.
Bussi lähti aamulla yhdeksän aikoihin
ja takaisin pääsi lähtemään joko kello 17 tai 21. 

Sawgrass Mills on yksi USA:n suurimmista
outlet ostareista ja liikkeitä siellä on 
noin 350. 
Kauppakeskus oli todella suuri ja 
parkkipaikat pullistelivat autoja,
mutta sisällä ei ollut väentungosta vaan
käytävät olivat melko tyhjillään -
samoin kaupat. 

Itse odotin eniten
Hilfigerin liikettä ja 
se ei tuottanut pettymystä 💕 
160 dollarilla sain ison kasan vaatteita,
joita ei Suomessa edes myydä - ainakaan 
minulle sopivana. 

Muuten hintataso kyllä yllätti,
koska ostaria oli mainostettu outlet-ostarina,
 mutta hinnat olivat Suomen hinnoissa
ja niihin tuli vielä tietenkin vero päälle.
Esimerkiksi Hugo Bossin paidat maksoivat
yhtä paljon kuin Suomessa + vero... 
Tosi edulliset alelöydöt olivat 
melko yksittäisiä ja itse sain megahalvalla
oikeastaan vain Niken treenihousut ($20).
Nooo, shoppailu on jokatapauksessa
aina kivaa 😄


Torstaina löhösimme hotellin altaalla ja
oli niin kuuma, että jopa minä uskaltauduin
mereen uimaan. Kävimme syömässä ja 
pyörimässä Lincoln Roadilla.




Perjantaina oli vuorossa 
paljon odotettu NHL-peli,
Florida Panthers vs. Anaheim Ducks. 
Peli-ilta sattui varsin mukavasti
juuri tälle päivälle ja saimme juhlistaa
kahdeksaa yhteistä kuukautta NHL-pelissä 💕

Nhl-peli oli huikea elämys 
vaikkakin suurin osa ajasta tuntui 
paikallisilta kuluvan ruuan, 
juoman ja erilaisen shown 
seuraamiseen ja järjestämiseen. 
Somen kasvaneen merkityksen huomasi selvästi täälläkin
kun esimerkiksi edessäni istuneen teinitytön 
ajasta 96% kului täydellisen
selfien ottamiseen 😂 
Koska somessa on pyörinyt 
hauskoja tanssivideoita, 
noin kymmenvuotias poikakin 
päätti pistää parastaan ja 
vetäisi Travoltaa komeammat koreografiat 
tuhatpäisen yleisön ja tv-kameroiden edessä. 
Kun parit Heinekenin paintit juonut 
+60v gentleman näki tämän ja kuuli hurjat suosionosoitukset, 
hänkin päätti panna jalalla koreasti. 




Suurin myötähäpeä tuli kuitenkin 
Jenkkien yliampuvasta isänmaallisuudesta. 
Ennen peliä jäälle oli raahattu 
joku herra, joka oli joskus palvellut jossain sodassa. 
Ja kansa hurrasi ja osoitti suosiotaan seisten. 
Ja tuo sotaveteraani itki. 
Ja yleisössä ihmiset pyyhkivät silmiään 
kun kansallislaulu kajahti ilmoille.  
Tuntuu hassulta, kuinka 
jenkit jaksavat hehkuttaa veteraanejaan
 kun he ovat kuitenkin itse vapaaehtoisesti
 lähteneet armeijaan ja sotimaan
 toisten sotia ympäri maailmaa... 

Itse lätkähän oli hienoa 
ja oli tosi hienoa seurata 
suomalaisten pelaajien osaamista. 
Panthersin riveissä pelasivat
 Jussi Jokinen ja Alexander Barkov,
jonka kuva oli päässyt hallin ulkoseinäänkin.



Matkailu avartaa aina ja 
pienessä, blondissa päässä alkoi tämänkin
reissun myötä raksuttaa monet ajatukset.
Luimme reissussa ollessa uutisen 
Norjan rannikolle ajautuneesta valaasta,
jonka sisältä löytyi valtavasti muovia.
Jos muovin kierrätys maailmalla on yhtä 
huoletonta kuin sen käyttö,
niin en yhtään ihmettele. 

Olen aina naiivisti ihmetellyt,
miten mereen päätyy niin paljon muovia.
No tällä viikon reissulla 
vaaleanpunaiset silmälasit 
riisuttiin silmiltä sen suhteen,
että kestävä kehitys toimisi 
muuallakin päin maailmaa...


Kaikkialla oli muovia. Limpparitölkit
oli pakattu toisiinsa muovirinkuloilla
(niitä ei edes myyty yksittäin, saati 
pahvisessa pakkauksessa) ostoskärryt 
olivat muoviset, pesulapussit olivat
- yllätys yllätys - muovia (Suomessa 
ovat kuitenkin kankaiset ja näin 
monikäyttöiset), 
kertakäyttöastiat olivat 

- arvasit oikein - muovia. 
Muovin käyttö oli aivan älytöntä.
Kaupassa käydessämme saimme kahteen 
muovikassiin mahtuville ostoksillemme
kahdeksan muovipussia. 

Monet Miamissa käyneet kaveritkin
suosittelivat auton vuokraamista ja
sehän oli meilläkin tarkoitus,
mutta influenssa muutti hieman suunnitelmia.
Olimme ajatelleet ajelevamme
Key Westiin, mutta se jäi tällä erää.
Toisaalta liikenne ei ollut mitenkään
järin sujuvaa (vaikkakin moottoritiellä
oli myös miniminopeusrajoitus 👍) 
ja reissuun olisi pitänyt varata 
mieluummin pari päivää. 
Ehkä sitten seuraavan kerran 😊

Miamissa sattui reissuamme 
edeltäneen kuukauden aikana pari 
ammuskelutapaustakin, mutta ei minulla kuitenkaan
ollut yhtään turvaton olo. 
Poliiseja oli melkein joka
risteyksessä ja hotellillakin
päivysti allaspojan poissaollessa
oma vartija. 
Yöelämässä emme käyneet ollenkaan.
Olemme ehkä tulleet vanhoiksi...


Kotimatkalle lähdimme lauantaina 4.2. 
Lento oli myöhässä muutaman tunnin, joten 
Miamin lentokenttä tuli varsin tutuksi 
päivän aikana. 

Kaikenkaikkiaan Miami oli todella

siisti ja hieno paikka. 
Ihmiset olivat ystävällisiä 
ja tunnelma muutenkin rento. 
Miamissa on paljon kaikkea 
tekemistä, vaikkakin meillä 
loma meni lähinnä löhöämiseen.
Saimme kuitenkin keskittyä olennaisimpaan -
eli yhdessä oloon ja rentoutumiseen. 


Budapest, UNKARI
Toukokuu 2015



Reissumme sai tumman varjon ylleen muutamaa päivää ennen lähtöä, kun Finnair pelotteli tukilakolla ja lentojen peruutuksilla. Vähän söi kieltämättä lomatunnelmaa, kun ei ollut mitään tietoa, milloin pääsisimme kotiin jos lakko toteutuisi. Plan B oli pakko tehdä. Tämähän oli lento Budapestista Tukholmaan ja sieltä Helsinkiin - muilla kuin Finnairin lennoilla... Kaikeksi onneksi lakonuhka kuitenkin peruuntui lähtöä edeltävänä päivänä! 




Niinpä pääsimme hyvillä mielin matkaan 17.5. ja lähtöhän oli kotoa jo viiden aikoihin. Matkalla sää ei ollut mitenkään mairitteleva - autonmittari näytti -1 astetta pakkasta Kouvolan tienoilla, joten ei kieltämättä hirveästi haitannut päästä lämpimään. Lento lähti ajallaan 9.30 ja olimme perillä Budapestin kentällä 10 minuuttia etuajassa. Kellohan Budapestissa on tunnin Suomen (kesä)aikaa jäljessä (edessämme istuneelle teinille tiedoksi: kyllä, aikaero on aina tasatunti, ei esim. puolitoista tuntia...) 





Lentokenttä sijaitsee Budapestin keskustasta noin 16 kilometriä koilliseen. Kentältä pääsee keskustaan usealla eri kulkupelillä, esim. taksilla, bussilla tai minibussilla. Takseja on tietysti jos jonkinlaisia, joten kannattaa katsoa, minkä taksin valitsee. Virallisissa takseissa hinnat on kirjoitettu taksinkupeeseen, joten ainakin tästä tunnistaa virallisen taksin huijareista. Itse valitsimme lentokentältä bussin 200E, joka liikennöi kenttää lähimmälle metropysäkille (Köbánya-Kispest). Lipun sai näppärästi automaatista ja hintaakin kertyi huimat 350Ft (eli noin 1,14€). Linja-auto liikennöi väliä muutaman minuutin välein. Linkin pysäkki metroasemalla tuli todella yllättäen. Huomasimme vain linkin ikkunasta melko huomaamattoman kyltin aidassa, jossa luki Metro3. Metrolla kolme hurautimme Kálvin térin pysäkille, joka oli meidän hotellimme lähin metropysäkki. Myös metrolippu oli käytännössä ilmainen (350Ft sekin). 





Unkarissa on käytössä oma valuutta, Unkarin forintti (HUF). 1 euro oli vähän reilut 300 forinttia (meidän reissumme aikaisen kurssin mukaan). Itse nostimme lentokentällä pankkiautomaatista käteistä jonkin verran ja loput maksoimme kortilla. Rahanvaihtopisteitä oli todella paljon ja monet niistä kaupittelivat forintteja pankkeja paremmalla kurssilla, mutta ilmeisesti ne nyhtivät myös hyvät palkkiot. Monet mestat tosin mainostelivat rahanvaihtoa myös ilman palkkioita. Luottokortti on kuitenkin kätevin maksuväline ja käy maksuvälineenä miltei joka paikassa. Joissain paikoissa pystyy luottokortilla maksettaessa maksamaan ostoksensa myös euroilla. Kurssista riippuen tämä voi olla edullistakin. Muutama viime reissu on tullut käytyä euro-alueella ja pitkästä aikaa toisen valuutan käyttö tuottikin vähän päänvaivaa :D 

Ensimmäinen ääni, jonka kuulimme metrotunnelista noustessa, oli mustarastaan laulu. Kaupungin äänet koostuivat muutenkin pitkälti linnunlaulusta ja hälytyssireenien ulvonnasta. Hotellimme Budapest Museum Central sijaitsi kansallismuseon vastapäätä. Tai hotellin respa tarkemmin. Saimme huoneen vasta klo 14, joten jätimme matkalaukut hotellin respaan ja suuntasimme syömään. Lentokoneessa ei ollut mitään palapalaa tarjolla, eikä älytty ostaa, joten nälkä oli niin kova, että suuntasimme vain läheiseen Burger Kingiin ahmimaan Whopperit naamaan. 




Tapponälän tukahduttamisen jälkeen tallasimme Tonavaa kohti. Sää oli puolipilvinen ja lämmintä oli parisenkymmentä astetta. Kävimme Elisabetin sillalla ja kävelimme sieltä Váci uctaa pitkin takaisin hotellille. Váci ucta on Budapestin ostoskatu, jonka varrelle myös monet kansainväliset kauppaketjujen liikkeet, esim. Zara ja HM, jäävät. Kadun eteläisempään päähän jäi lähinnä turisteille suunnattuja krääsäkauppoja. Katu on kävelykatu ja täynnä kahviloita ja ravintoloita (suurin osa siis turisteille suunnattuja).


Vapaudensilta.












Hotellihuoneemme - tai yksiö paremminkin - sijaitsi Puskin utca-nimisellä kadulla lähellä museota. Lähellä oli kaksi metropysäkkiä, Kálvin tér (metrolinjat 3 ja 4) ja Astoria (metrolinja 3). Yksiössämme oli Ikean astioilla varusteltu keittiö pyykkikoneineen, poreammeella varusteltu kylppäri ja korkeat huoneet. 


Kämppä oli siisti kahdelle hengelle varausteltu yksiö. Lisävuoteen sai lisämaksusta, kuten myös aamupalan läheisessä kahvilassa. Kämpässä toimi hyvin ilmainen wifi. Voin suositella! Eikä hintakaan huimannut päätä. Hotelli löytyy esim. Hotels.comista. Hotellilta oli lyhyt matka keskustan sykkeeseen ja läheltä löytyi esim. ruokakauppoja. Alue oli rauhallista eikä liikenteen melu kuulunut. Siivooja kävi joka päivä ja respasta löytyi kielitaitoinen henkilökunta 24/7. 







Puskin utca on pieni yksisuuntainen katu.
Myöhemmin suuntasimme takaisin keskustaan. Tonava halkoo Budapestin kaupungin jakaen sen läntiseen osaan, Budaan ja itäiseen Pestiin. Buda on kukkulaista ja metsäistä seutua, jossa sijaitsee mm. Gellértin vuori ja Budan linnavuori ja sen merkittävä maamerkki - Budan linna. Pest on puolestaan tasaista ja moderni keskusta sijaitsee Pestin puolella. Myös hotellimme oli siis Pestin puolella. Kävelimme Váci uctaa pitkin kohti ketjusiltaa. Kävimme Tonavan rannalla olevassa jokilaivassa drinksuilla ja tästä jatkoimme matkaamme ketjusillalle. 













Parlamenttitalo.





Kävimme syömässä Hard rock cafessa Vörösmarty térilla (tér: aukio). Ensimmäisenä iltana unta ei tarvinnut paljon odotella aikaisen heräämisen ja matkustamisen jälkeen. 




Maanantaiaamuna menimme aamupalalle läheiseen kahvilaan California Coffee shopiin Kálvin tér:lle. Kahvilasta sai esim. täytetyn bagelin ja ison latten vajaalla neljällä eurolla. 


Sää oli jo aamulla lämmin ja aurinkoinen. Liikenne oli huomattavasti ruuhkaisempaa kuin edellispäivänä - olihan arkiaamu. Oli kiva katsella ihmisiä kahvilanterassilta. 








Kävimme shoppailemassa keskustassa. Kaupungin kaduilla oli mielettömästi suomalaisia. En ole koskaan aiemmin ulkomailla ollessani bongannut näin paljon suomalaisia turisteja. Vörösmarty aukion läheltä löytyi peruskaupat: Zara, Bershka, Pull & Bear, Stradivarius jne. Sää oli niin lämmin, että shoppailun lomassa oli pakko käydä hotellilla vaihtamassa vaatteita kevyemmiksi. Kepoisemman vaatetuksen ja freesauksen jälkeen palasimme Vörösmarty-aukiolle syömään. Söin vasikkapataa ja jälkkäriksi omenastruudelia, joka vei kielen mennessään. Struudeli on filotaikinaan kääritty "torttu", joka voi kätkeä sisäänsä esimerkiksi omenaa tai mansikkaa. 










Itselle shoppailureissulta tarttui matkaan kahdet aurinkolasit (yhteensä 30€) ja tytölle tyhjensin taas Zaran lastenosaston. Kaljaa (ken tykkää juoda) sai parhaimmillaan parilla eurolla raflasta - Váci uctalla kalliimpaa - ja kaupasta esim. puolen litran Carlsberg-tölkki maksoi alle kaksi euroa. Itsellä reissu meni lähinnä drinkki- ja viinilinjalla. Harvat ruokaraflat myivät siideriä ja lonkerosta voi tietenkin vain haaveilla. Drinkit maksoivat 4-7 euroon kappale, vähän paikasta riippuen. 















Illalla kävelimme Tonavan rantaa pitkin ja menimme syömään rantaravintolaan. Ravintolat on suunnattu pääasiassa turisteille, mutta ruoka oli ihan hyvää ja kohtuuhintaista. 



Edullisemminkin ruokaa olisi varmasti löytynyt turistialueiden ulkopuolelta. Söin ensimmäistä kertaa ikinä ankanrintaa ja hyvää oli. Paprikaa ei tietenkään ollut unohdettu annoksista. Salaattia ja vihanneksia Unkarissa tarjotaan lisukkeena niukasti ja vähäisetkin vihannekset on monesti uitettu etikassa. Alkuruokana tarjoillaan monesti gulassia, mutta itse en ole suuri keittojen ystävä, joten jätin tämän keiton tällä reissulla maistamatta.





Ketjusilta oli valaistuna todella vaikuttava näky - Budan linnaa unohtamatta. Parlamenttitalo näkyi ketjusillalle hyvin ja se loisti valaistuna Tonavaa vasten. Ketjusilta (Széchenyi Lánchíd) on valmistunut 1849 ja se on ollut ensimmäinen Budan ja Pestin yhdistänyt pysyvä silta. Iltaisin se on valaistu ja loistelee Tonavan yllä koko komeudessaan. 










Margitinsilta ja Parlamenttitalo.





Tiistaiaamuna menimme aamupalalle Kuglóf-nimiseen kahvilaan keskustaan. Kahvilasta sai munakasta, croissanteja, kahvia jne. Kävelimme Elisabetin siltaa pitkin Budan puolelle ja lähdimme kipuamaan Gellértin vuorelle (Gellért-hegy). Vuori kohoaa jyrkästi 140 metriin Tonavan länsirannalla. Se on nimetty piispa Gellértin mukaan. Piispa on kertomusten mukaan vieritetty vuorelta alas tynnyrissä. 




Pyhän Gellértin muistomerkki Elisabetin sillan puoleisella rinteellä.

Vuorelle kipuaminen kävi hyvästä treenistä, kun lämmintä oli kolmekymppiä. Soijaa pukkasi! Vuorelta avautui kuitenkin niin upeat maisemat kaupungin ylle, että hikoilu oli vaivan väärti. Vuorenrinteitä verhosi vehreä puusto, jossa tuomet kukkivat ja tuoksuivat. 


Vuorenhuipulla oli 1800-luvun puolessa välissä kapinoiville Budapestin asukkaille pelokkeeksi rakennettu Citadella-linnake. Citadellan vieressä kohoaa myös Vapaudenpatsas. 



Gellértin vuoren juurella oli myös 1918 rakennettu kylpylä, joka tunnetaan Budapestin kylpylöistä parhaiten. Emme itse ehtineet vierailla kylpylässä, mutta vahinko täytyy ottaa takaisin seuraavalla kerralla. 






Elisabetin silta Gellértvuorelta kuvattuna.
Kuuma kallio rapisi epäilyttävästi ja rapistelun lähteiksi paljastuivatkin pienet sisiliskot.

Vapaudenpatsas.


















Kävelimme Budan puolella Tonavan vartta kohti Margitinsiltaa. Rantatiellä oli tietöitä Budanlinnan jälkeen aina Margitinsillalle asti. Kengät alkoivat hangata, joten otimme huilitaukoja välillä paahtavassa auringossa. Yksi huilipaikkamme oli Balthyány tér-aukio, joka on suoraan Parlamenttitalon vastapäätä. Tietöiden keskelle oli jätetty pieni tasanne, jolla turistit saattoivat käydä kuvaamassa Parlamenttitaloa. 


Linnavuorella emme käyneet tällä erää. Budan linnaa pääsee tutkimaan joko kävellen tai kevyemmin köysirataa pitkin, johon kuitenkin oli melkoiset jonot. 













Margitinsillan kupeessa Budan puolella oli Trofea grill-ravintola, jota voin todella suositella. Kaveri oli vinkannut ravintolasta ja löysimmekin sen sattumalta. Ruoka maksoi noin 13€/naama (3899Ft) ja kattavasta buffetpöydästä sai syödä niin paljon kuin napa veti. Alkuruokiin kuului mm. sushia ja hanhenmaksaa, salaatteja ja tapastyyppisesti juustoja ja unkarilaista makkaraa. Pääruuaksi buffetpöydästä löytyi unkarilaisia lisukkeita, kuten kaalia sekä erilaisia uppopaistettuja lisukkeita. Pääruuan kuitenkin kruunasi tuoreet pihvit ja kalafileet, joista sai valita mieleisensä ja kokki paistoi ne sinulle. Tiskissä oli paljon vaihtoehtoja, esim. kanaa, possua, kalkkunaa, punanapsijaa jne. Itse söin possua ja punanapsijaa. Buffetin hintaan kuului myös tietyt juomat, kuten skumppa, olut, vesi, mehut ja kahvi, joita tarjoilijat toivat pöytään heti kun lasi tyhjeni. 




Lapoimme ruokaa naamariin niin, että napa rytisi. Tallustelimme (tai lyllersimme paremminkin) Margitinsiltaa pitkin takaisin Pestin puolelle. Margitinsilta (Margit híd) on V:n mallinen silta, jota pitkin pääsee myös Margitinsaarelle. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti viettäneet saarella iltapäivän. Parlamenttitalon edustaa myöten palasimme takaisin hotellille päin. 







Illalla kävimme tietenkin vielä syömässä ravintolassa. Maistoin sashlikia eli lihavartaita, joihin on laitettu possua ja sipulia. Hyvää oli, kuinkas muuten. Jälkkäriksi popsimme kanelinmakuisen kierteen, joka maistui munkilta. NAM! 





Paluumatkalle lähdimme keskiviikkoaamuna. Kävimme kahvilassa aamupalalla huoneen luovutettuamme ja kahvilanterassilta nappasimme kätevästi taksin kentälle. Taksimatka maksoi huikeat parikymppiä (euroissa).




Kaupunki oli todella kaunis ja nähtävää oli paljon. Budapestista jäi vielä paljon näkemättä, esimerkiksi Margitinsaari, Budan linnavuori, kylpylät ja jokilaivaristeilyt. Ensi kerralla sitten :)







Tallinna, VIRO
Kesäkuu 2014



Lähdimme Tallinnaan juhannusviikolla. Itselle reissu oli ensimmäinen laivareissu koskaan ja täytyihän tämmöinen aukko sivistyksessä täyttää, että käy Tallinnassa. Laivamatkan jälkeen luonnollisesti päädyimme Tallinnan satamaan ja lähdimme suuntaamaan autonnokkaa kohti hotellia.




Hotellimme oli Meriton Grand Conference & Spa Hotel, joka sijaitsi vanhan kaupungin laidalla. Hotelli oli iso, mutta viihtyisä. Hotellia varatessa kriteerinä oli suojaisa, mieluiten vartioitu parkkialue autolle, ettei kukaan veisi/kolhisi kultamussukkaani. Jos olisimme olleet Tallinnassa kauemmin, olisimme ehdottomasti käyneet myös kylpylän puolella ja olisinpa ehkä uskaltautunut kokeilemaan erilaisia hoitoja, kuten kala-jalkahoitoa (missä pikkusintit napsivat jalkoja, mikä lie viralliselta nimeltään...) Hotellihuone oli siisti ja kiva (paitsi ne ainaiset minun kammoksumani kokolattiamatot!!) ja näkymä oli huikea. Huoneemme oli viidennessä kerroksessa ja ikkunasta avautui maisemaa vanhan kaupungin suuntaan. 




En ollut hirveästi lueskellut Tallinnasta mitään etukäteen, joten lähdimme vain seikkailemaan vanhaan kaupunkiin, Vanalinnaan. Vanha kaupunki on pieni alue, joten jalkaisin siellä on helppo kuljeskella. Keskiaikaiset kadut ja kujat ovat jo nähtävyys sinänsä ja ainakin itseä miellytti rakennusten pienet keskiaikaiset yksityiskohdat, kuten pienen pienet, matalat ovet sekä nostohissit. Ovet on mitoitettu keskiaikaisten ihmisten kokoon ja jopa tällaiselle hukkapätkälle ne tuntuivat pieniltä. 





Vanhakaupunki koostuu kahdesta osasta: ylä- ja alakaupungista. Itse aloitimme vierailumme yläkaupungilta eli Toompean mäeltä, jonka läheisyydessä hotellimme oli. Toompean mäki kohoaa lähes 50 metrin korkeuteen ja siellä on ennenmuinoin asunut parempaa väkeä, kuten aateliset ja piispa. Toompean mäellä sijaitsee myös Tuomiokirkko, joka toimii kaupungin siluettina jo satamasta katsottuna. Tämän päivän vallanpitäjät majailevat myös Toompean mäellä, sillä Viron parlamentti kokoontuu siellä yhä. 








Raatihuoneentori
Mäeltä laskeuduimme alas alakaupungille. Näkemisen arvoinen paikka oli Raatihuoneentori, jonka reunalla komeili komea pytinki, Raatihuone. Tori oli täynnä erilaisia ravintoloita ja tietysti kun kyse on turistikohteesta, ravintoloita oli jos jonkinnäköistä- ja tasoista ja sisäänheittäjät tyrkyttivät ravintolansa palveluita parin metrin välein. Ruokalistat olivat muutamissa halpisrafloissa jo sennäköisiä, että kyseiset ravintelit voitiin sivuuttaa heti kättelyssä. 






Löysimme kuitenkin mieluisan ravintolan Raatihuoneentorin laidasta. Ravintola Dom oli siisti ja ruoka oli todella hyvää. Keittiössä oli kuulemma jotain ongelmaa, joten ruuan tulo hiukan kesti, mutta tästä hyvityksenä saimme keittiön toimesta ilmaiseksi mielettömän hyvät vuohenjuustosalaatit! Nam. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Voin suositella. 






Mikään kovin lämmin keli ei ollut, joten emme kierrelleet mielettömän kauaa. Kellokin oli jo sen verran, että suurin osa putiikeista oli kiinni, joten keskityimme lähinnä hengailuun ja maisemien katseluun. Lopulta vetäydyimme takaisin hotellille. 






Vapaudenaukio, Johanneksenkirkko.








Aamulla mielettömän hyvän aamupalan jälkeen luovutimme huoneemme ja lähdimme kohti satamaa. Tallustimme sataman läheiseen kauppakeskukseen Rotermanniin. Rotermanni oli hajallaan oleva "ostoskeskus" (josta itse käyttäisin lähinnä nimitystä kauppakeskittymä) - jonne ei välttämättä ensimmäisenä tule suunnattua, jollet tiedä siellä kauppoja olevan. 
Ajoimme hotellilta takaisin satamaan kyseisen puljun ohi ja itse bongasin koko komeuden lähinnä Bershkan liikkeen perusteella. Sinne oli päästävä ja Bershkan liikkeen vierestähän löytyi muutakin jännää! Samassa talossa komeili Pull & Bear sekä Stradivarius! Juuri Roomasta metsästämäni liikkeet, jotka siellä jäivät bongaamatta. 






Menimme SuperStarilla takaisin päin ja laiva olikin isompi kuin tulomatkan Star. Laivasta vielä parit lootat matkaan ja kotimatka köröteltiin vesisateen saattelemana Lappeenrantaan. 





Rooma, ITALIA

Toukokuu 2014


Lähdimme Roomaan maanantaina 4. toukokuuta äitini ja tuolloin 2-vuotiaan päivänsäteeni kanssa. Lapseni isä vei meidät kentälle ja lähtö olikin ennen neljää aamulla. Vähän ennen Kouvolaa maa oli valkeana ja puut lumiset! Todellinen toukokuu... Kentälle päästyämme huomasin, että kameralaukun hihna oli sitten ollut koko matkan takakontin välissä, joten se oli ihan rapainen ja märkä. No, eihän se ollut ainoa kohtalokas hetki kameralle... 




Helsinki-Vantaalla tyttö oli kovasti menossa Muumikauppaan. Olin tehnyt lähtöselvityksen jo kotona, joten vain tavarat hihnalle ja menoksi. Koska meillä oli nappula ja rattaat mukana, pääsimme erikoistiskille. Täällä rattaatkin sai jättää samalle tiskille, eikä tarvinnut niitä köijjätä toiselle puolelle kenttää... Turvatarkastuksen kautta portille. Istuskelimme portilla kun tyttö tuumi yhtäkkiä kovaan ääneen "joku pieras!" tyttö oli innoissaan lennosta ja lentokoneista. 




Koneessa tyttö vasta olikin innoissaan! Turvavyö oli huikee juttu ja se piti saada laittaa kiinni ihan itse. Paria pikku inahteluhetkeä lukuunottamatta, tytsy oli koneessa tosi kiltisti. Loppumatkasta uni vei voiton pikkumatkustajasta ja tyttö nukkuikin tyytyväisesti. 





Roomassa saavuimme Leonardo Da Vincin lentokentälle. Odottelimme rattaita ja etsiskelimme, mutta ne tulivatkin eri tiskille. No, onneksi olivat tallella! :D Ajatuksenamme oli mennä bussilla kentältä Roomaan, mutta ajatukseksi se kyllä jäi. En voi suositella kellekään. Junakyyti on kalliimpi, mutta huomattavasti selkeämpi ja nopeampi vaihtoehto. Bussit oli merkattu todella huonosti ja suurin osa oli jotain turistiryhmien omia busseja, emmekä kyllä koko laiturista löytäneet päärautatieasema Terminille menevää dösää. 


Täpötäyteen junaan emme viitsineet ahtautua kaikkine kamoinemme, joten taksi alle ja menoksi! Pääsimme taksikyydillä sitäpaitsi suoraan hotellin oville, joten ei huono vaihtoehto ollenkaan. Taksikuski oli mukava nainen, joka ihasteli tytsyä - ja ajeli kun ellunkana. Olen kuvitellut itseni aggressiiviseksi ajajaksi (ehkä sopisinkin Italian liikenteen sekaan) mutta ehkä miekin vielä kakkoseksi jään... 





Vaikka hotellin tuloaika olikin vasta kello 14, pääsimme kuitenkin jo puolen päivän jälkeen kirjautumaan sisään ja saimme tavarat vietyä huoneeseen. Olimme ehtineet olla huoneessa noin vartin, kun rupesin ihmettelemään, missä kameralaukkuni on... Äkkiä alakerran aulaan! No, sinnehän se oli jäänyt. Hotellivirkailijasetä oli kiltisti nostanut sen tiskin alle turvaan. Huoohh.. Vähän aikaa löhöilimme hotellilla ja lähdimme katsomaan Espanjalaisia portaita, jotka olivat noin kahdenkymmenen metrin päässä hotellistamme. 



Sää oli mielettömän lämmin ja maisemat huikeat! Kamerakin otti ja tippui marmoriportaalle, kun kantohihna taas petti... Onneksi vastavalosuoja pelasti linssin kolhuilta ja säästin monta monta euroa (vastavalosuoja maksaa kolmisenkymppiä, uusi putki hiukka enemmän...) 





Portaat tulvivat turisteja ja kaikenmaailman peruskauppiaita, jotka heittelivät jotain ihme vinkuvia mällejä, myivät melkein aitoja laukkuja, aurinkolaseja ja muuta roinaa ja tuputtivat ruusuja. Mutta hei, mikään ei voinut pilata sitä fiilistä, että olin Roomassa! Ei edes yksikään good-price-for-you!













"Hmm, mitähän pizzaa söisin..."
Kävelimme Tiber-joen rantaan asti. Tarkoituksenamme oli tassutella Via del Corsolle, ostoskadulle, mutta Roomasta huumautuneena olimmekin jo ylittäneet sen :D Kävimme pizzalla ja lopulta Via del Corsokin löytyi - ja toisin kuin Barcelonassa - myös Disney-kauppa löytyi! Paluumatkalla hotellille piti syödä myös roomalainen jädeannos. Namiahan se oli.







Illalla olimme kuolemanväsyneitä pitkän päivän jälkeen ja unta ei tarvinnut paljon odotella. Hotellissamme (Hotel Internazionale) oli ilmainen wi-fi, mutta ilmeisesti italialaiset tietoliikenneyhteydet eivät yllä ihan kotomaan tasolle, kun nurkan taakse verkko ei yltänytkään... Kävinpä siis iPadin kanssa dataamassa hotellinkäytävässä. Tukitelakan allakin pykälät nousivat hikiseen hyvällä tuurilla kahteen ja huoneessamme verkko katosi kokonaan. Myöskään puhelimeni ei toiminut olemoisin, koska minulle oli laitettu tietämättäni operaattorin toimesta liittymän vaihdon yhteydessä jokin esto ulkomaan puheluihin. 


Tiistai-aamuna Espanjalaisilta portailta.
Portaat aamuauringon paisteessa - ja tyhjinä.



Tiistaina lähdimme hyvän aamupalan jälkeen tassuttelemaan kohti unikoiden valtaamaa antiikin Roomaa :) Lähdimme tassuttelemaan jo kahdeksan jälkeen kohti Piazza Veneziaa Via del Corsoa pitkin. Tassuttelimme toinen toistaan upeampien rakennusten ohi ja Piazza Venezialla oli henkeäsalpaavan hieno marmorinen muistomerkki Viktor Emanuel II:lle, yhdistyneen Italian ensimmäisen kuninkaan muistoksi vuosina 1885-1911 rakennettu pytinki. Rakennus kätkee sisäänsä museon.



Santi Luca e Martina oli varhaiskeskiaikainen
kirkko, joka on rakannettu uudelleen 1635-1664. 




Menimme Forum Romanumin lipunmyyntiin, josta ostimme liput. Lippu kävi Colosseumille, Forum Romanumille ja Palatino-kukkulalle ja maksoi huikeat 12€/naama. Tyttö pääsi ilmaiseksi (alle 18-vuotiaat EU:n kansalaiset pääsevät ilmatteeksi). Lipunmyyntiluukulla ei ollut juurikaan jonoja (Via deu for Imperiumin varrella). 




Menimme ensin Colosseumille. Aivan ihana paikka! Vielä hienompi kuin odotin. Olen aina tykännyt Rooman historiasta - jo ekasta historiantunnista lähtien - ja oli mielettömän huikeaa saada olla keskellä jotain niin mahtavaa ja suurta - ja vanhaa. Huikee fiilis! Hiippailin itsekseni Colosseumin ylemmälle tasolle kuvailemaan. Ilmeisesti näytin niin säälittävältä ottaessani järkkärillä itsestä selfieitä, että eräs täti tarjoutui ottamaan minusta kuvan :D Portaat ylätasolle olivat tosi jyrkät ja petolliset, kun askelmat viettivät alaspäin. Maisemat olivat hienot ja pölyisestä, tylsästä historiasta ei tässä tapauksessa voi edes puhua. 











Kiitos kiltti täti!


Toisia historian havina ei ilmeisesti kiinnosta yhtä paljoa...


Colosseumilta tassuttelimme Piazza Colosseumin kautta Forum Romanumille. Matkalla bongasin jonkun iljettävän paikallisen sisiliskonkin. Täälläkin oli niiiiiiiin ihana historian havina, että! Samoja kivetyksiä on tallattu jo monia satoja vuosia ja nyt minäkin sain tassutella niitä pitkin! Huikeita maisemia ja mitä ihanimpia rakennusten raatoja. Oooohhh. Forum Romanumilla olisi voinut olla vaikka koko päivän. Muutama muukin turisti sinne oli eksynyt ja monta luokkaretkiryhmää. Mietin katkerana, kuinka aneemisia omat luokkaretkemme olivat verrattuna italialaislasten kouluretkiin. 



Tituksen riemukaari, 1800-luvulla rakennettu
jäljennös alkuperäisestä. 

Kävelimme Forum Romanumin läpi ja tyttökin nukahti rattaisiin kun lähdimme pois. Nähtävää jäi kyllä seuraavaankin kertaan aivan mielettömästi! Palatinus-kukkula jäi tällä erää kokonaan näkemättä, mutta ehtii sinne seuraavankin kerran. 


Tituksen riemukaari. Kivetty Via Sacra kulki sen alitse.

Venuksen ja Rooman temppelin rauniot.
Kohtaamispaikka.
Venuksen ja Rooman temppelin rauniot, rakennettu 121 jKr.


Tituksen riemukaari.


Via Novan raunioiden lomasta näkyy upea Antoniuksen ja
Faustinan temppeli, joka tosin oli osittain remontissa.






Muutama muukin Forum Romanumilla... Kuvan oikeassa reunassa Septimius
Severuksen kaari.
Castorin ja Polluxin temppelin rauniot, pylväät
vuodelta 6 jKr.
Fokaan pylväs ja Saturnuksen temppelin pylväät.



Punaiset unikot ovat vallanneet Basilica Aemilian
rauniot. Tämä suuri kokoussali purettiin
400-luvulla jKr.
Circus Maximus
Tallustelimme takaisin Colosseumille ja jatkoimme siitä matkaa kohti Circus Maximusta. Tuosta Rooman loistoaikojen hohdokkaasta kilpa-ajoradasta ei enää tänä päivänä ole jäljellä paria muurinpätkää lukuunottamatta muuta kuin hiekkaa ja nurmea. Mutta vaikuttava paikka on tämmöisenä nurmikenttänäkin. Circus Maximuksella viimeinen kisa on pidetty vuonna 549 jKr. Keisari Augustus rakennutti vuonna 10 eKr. Palatinuksen puolelle kentän laidalle koristeeksi obeliskin, joka on nykyisin Piazza del Popolon keskellä. Kävimme pois kävellessä syömässä lohipastaa, joka päätyikin lautaselle sienipastana. No, hyvää oli sekin. Jälkkäriksi oli pakko ottaa tiramisua ja lattea. 






Forum Boariumin temppelit, kuvassa Herakleen temppeli ja Fontana dei Tritoni.
Kävelimme eri reittiä Circus Maximukselta takaisin Piazza Venezialle päin. Kuljimme Santa Maria in Cosmedin-kirkon ohi ja ihmettelimme väenpaljoutta kirkon portiikissa. Myöhemmin selvisi, että portiikin seinässä on Bocca della Veritá (totuuden suu) johon turistit haluavat työntää kätensä. Tämä rakonen on ehkä palvellut aikanaan viemäriluukkuna. En itse välttämättä menisi sinne räpylääni työntämään :D 



Kävelimme Tiber-joen rantaan Isola Tiberinan kohdalle, Trastevereen menevälle sillalle. Aivan ihanat maisemat! Sillan vieressä oli pätkä vanhaa siltaa muistona. Ponte Rotto (särkynyt silta) on holvikaaren raunio, joka seisoo Tiberissä. Se on rakennettu 100-luvulla eKr. ja sen alkuperäinen nimi oli Pons Aemilius. Tällä erää aika ei riittänyt Trastevereen tutustumiseen, mutta ehkä seuraavan kerran voisi majoittua sinne. 







Ponte Rotto, alkuperäiseltä nimeltään Pons Aemilius.

Rakkauslukot Ponte Palatino-sillalla.

Piazza Venezia.
Kävelimme takaisin Piazza Venezialle Via del Teatro di Marcelloa pitkin. Kadun varteen jäi monia upeita vanhoja rakennuksia, kannattaa kävellä tätä kautta! Poikkesimme matkalla hotellille vielä Trevin suihkulähteen kautta. Niinkuin oli tehnyt pari muutakin... Kuvasaldo jäi täältä vähän kehnoksi, kun ihmisiä oli niin valtavasti edessä. Ja niitä ainaisia saippuakuplakauppaita ja mällinheittäjiä. Suihkulähde oli silti hieno :) Menimme kaupan kautta hotellille. 





Aurinkorasva oli kateissa ja löytyi tietenkin reppuni uumenista, kun olimme päässeet hotellille takaisin... No, aikalailla myöhäistä. Minulta kärysi olkapäät ja äidiltä niska. 

Pienen lepohetken ja suihkussa käynnin jälkeen (ja käytävässä dataamisen jälkeen) lähdimme kaupoille. Tyhjensin Zaran lastenvaateosaston ja löysin itselleni laukun (jonka äitini myöhemmin kuitenkin omi itselleen). Kaikista kadulla vaeltavista ihmisistä minä sitten jouduin johonkin videohaastatteluun äitienpäivää varten. Liekö video päätyy televisioon vai youtubeen vai yhtään mihinkään... Toivon viimeistä.




Kävimme vielä huikopalalla Burger kingissa ja sen jälkeen olimmekin valmista kauraa nukkumaan. Äidillä oli jalat jo kävelystä turvoksissa ja täynnä jotain ihme näppylää. Kävelimme valehtelematta liki 15 kilometria päivän aikana :) Mutta oli sen arvoista! 




Jos tiistaiaamuna heräsin roskapönttöjen kolisteluun, keskiviikkoaamuna heräsin aivan ihanaan linnunlauluun! Herkullisen aamupalan jälkeen lähdimme talsimaan kohti Villa Borghesea ja Bioparco-eläinpuistoa. Sää oli hiukan puolipilvinen ja oli vielä mukavan viileää ja rauhallista. Kukkulalta avautui hienot maisemat Rooman ylle! 









Puisto oli todella kaunis ja vehreä. Ihmisiä oli puistossa lenkillä, lueskelemassa lehtiä, matkalla töihin ja muuten vain hengailemassa. Matkalla näimme mm. kulkukoiran, jonka takapää oli jotenkin merkillisesti halvaantunut. Eläinpuistoon päädyimme juuri sopivasti 9.30 kun se aukesi. 



Halvaantunut pikkuhauva :(
















Tyttö oli innoissaan eläimistä. Ensimmäisenä meitä tervehti kaksi vyötiäistä. En ollut itsekään nähnyt vyötiäisiä livenä koskaan aiemmin ja olivathan ne aika vekkuleita.
Eläinpuisto oli mukava ja viihtyisä ja eläimet näkyivät oikeasti. Olen vieraillut jokusessa eläinpuistossa ja on aina yhtä ärsyttävää kun aitaukset ja kopit huutavat tyhjyyttään ja seinässä on vain kyltti, jossa kerrotaan joidenkin näkymättömien päästäisten asuvan siellä. Suotakoon eläimille toki oma rauha, ei ne mitään näyttelykappaleita olekaan, mutta onhan se silti vähän hanurista. Täällä oli kuitenkin toisin :) 





Bongasimme eläinten lisäksi myös suomalaisen turistin. Olimme leijonahäkillä, kun eräs setä alkoikin jutella kanssamme - suomea. Ensimmäisenä kelasin mielessäni muutaman viime minuutin aikaiset puheemme... 












En ole tiennyt, että pelikaanit ovat näin järkyttävän isoja... Kuvittelin
aina niiden olevan vähän lokkia isompia, mutta nämähän olivat
melkein yhtä isoja kuin minä... 












Kolmisen tuntia me kiertelimme eläinpuistossa. Mukava eläintarhareissu, vaikka lopuksi meinasikin käydä pienoinen grande katastrofe... Jalat olivat aivan tohjona ja tukipohjalliset väänsivät jalkojani oikeaan asentoon, niin että jalkoja särki. 


Sitruunapuu <3
Pysähtelimme poistulomatkalla penkeillä huilimassa. Tällä erää ei tullut niin kuumakaan, vaikka oli lämmintä ja aurinkoista (versus eiliseen kun hiki valui selkää pitkin). Tyttö nukkui paluumatkan rattaissa. Söimme lähiravintolassa Espanjalaisten portaiden huudeilla. Ruoka oli tosi hyvää ja tarjoilija yltiökohtelias.


Menimme hotellille vaihteeksi vähän huilimaan ja sen jälkeen jälleen shoppailemaan.
Kävelimme Via del Corsoa toiseen suuntaan Piazza del Popololle asti. Aukio oli hieno ja sen keskellä oli upea obeliski, jossa oli egyptiläisiä kaiverruksia. Obeliskin ympärillä oli suihkulähde, jossa leijonien suusta tulvi vettä. Hieno! Ja olihan niitä mällinheittäjiä täälläkin, muutama ehkä vähemmän kuin Espanjalaisilla portailla...



Circus Maximukselle vuonna 10 eKr. rakennettu
obeliski, joka on siirretty Piazza del Popololle.
Obeliskia koristavat egyptiläiset hieroglyfit.

Torstai ja viimeinen lomapäivä. Mummin jalat olivat jo niin tohjona kaikesta kävelystä, että otimme taksin alle ja hurautimme sillä Vatikaaniin. Taksi jätti meidät Pietarin aukiolle. Taksitolpalla pyöri "oppaita", jotka hyökkäsivät kuin hyeenalauma jo ennenkuin taksi ehti jarruttaa kunnolla. "Oppaat" nahistelivat, kumpi nämä hyväuskoiset turistit saisi höynäytettäväkseen. No, pettymyksenä näille molemmille, että nyt ei onnistunut kumpikaan. 


Kuvailimme Pietarinkirkkoa ja aukiota ja lähdimme turvatarkastusten kautta kirkkoon sisälle. Turvaportteja oli käytössä useita, joten jonotella ei juurikaan tarvinnut. Kellokin oli vasta yli yhdeksän, mutta kyllä paikalle oli jo muitakin turisteja eksynyt meidän lisäksemme. 






Rattaita kirkkoon ei saanut viedä sisälle, vaan ne jätettiin vartioituun "narikkaan". Kirkkoon ei ollut sisäänpääsymaksua ja me jätimme tällä erää Sikstuksen kappelit ym. käymättä, ei olisi pienin kävijä ehkä malttanut ja jaksanut kiinnostua... 



Pietarinkirkko oli upea! Hienoja maalauksia ja alttareita oli useita. Tosi komea. Kuvailin salama räiskyen. Poislähtiessä joku turistipappi tuli juttelemaan tytölle ja siunasi tämän. Vaikka ateisti olenkin, täytyy sanoa, että aika söpöä. Tyttö tuntui muutenkin koko reissun ajan olevan suuri ihme joka paikassa mihin menimme. Tyttöä ihasteltiin joka puolella, ei italialaisia turhaan sanota lapsirakkaiksi! Kun lähdimme kirkosta yhdentoista aikoihin, ihmisiä olikin kertynyt jo huomattavasti enemmän ja jonoakin oli. 












Kävelimme vähän matkaa Vatikaanin "keskustaan". Istuskelimme penkillä ja kävin itsekseni katsastamassa erään kadun kauppa-antia. Löysinkin Oyshon liikkeen, josta sain taas järjettömän hyviä sukkia! Myyjä jätti sitten hälyttimet sukkapaketteihin paikalleen ja huomasinpa hälyt vasta kotona... Ei siis ilmeisen hyviä hälyportteja tai hälyttimiä Italiassa kun ei ne kyllä missään piipannut... 


Hurautimme taksilla takaisin hotellille, jossa tytsy nukkui päikkärit. Hotellihuone oli muuten tosi kiva ja siisti, mutta vessanikkuna oli koko ajan auki - ja vessaan meinasi jäätyä. Mielenkiintoista olisi talvella olla täällä. Lähdimme vielä ostoksille. Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin syömään. Tarjoilijanainen osasi "kiitos" ja hänellä ja tytölle löytyikin siis yhteinen sävel hyvin nopeasti. Nainen oli aivan liekeissä pienestä pellavapäästä. 



Itse olin liekeissä Ralph Laurenin laukusta, jonka ostin! Saimme myös loput tuliaiset haalittua. Hotellille pikaisesti ja lähdimme vielä syömään läheiseen ravintolaan pizzat. Aiempi Italian reissuni ei raskauden vuoksi sisältänyt ollenkaan viinin maistelua, joten pitihän se nyt ottaa vahinko takaisin maistelemalla valkkaria.  


Perjantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen kentälle taksilla. Kotimatka sujui hyvin, vaikkakaan Rooman lentokenttä ei ole yhtä toimiva kuin Helsinki-Vantaa... :D Tyttö nukkui suurimman osan paluulentoa. Suomessa sää oli aneemisen harmaa ja kotimatkalla satoi vettäkin reippaasti. Aurinko jäi Roomaan ja niin kyllä pala sydäntä. Rakastuin Italiaan jo Milanon reissulla, mutta Rooman reissu vain vahvisti tuota tunnetta. Vaikken Trevin suihkulähteeseen kolikkoa heittänytkään, aion takuulla palata Roomaan...




Barcelona, ESPANJA

Lokakuu 2013


Lensimme Barcelonaan Lappeenrannan lentokentältä Ryanairilla. Lennot olivat edulliset ja sehän tarkottaa tietysti sitä, että ei se ihan Finnairia vastaa... Istumapaikat menee sillä periaatteella kuka ensimmäisenä koneeseen kerkeää (Ryanair taisi mainostella, että aikovat muuttaa paikkasysteemin asiakkaiden lukuisten valitusten takia, hyvä hyvä!) ja kyllähän siinä pientä tungosta aina lähtöportilla on kun kaikki ryntäävät koneeseen vierekkäisten istumapaikkojen toivossa. Pääsimme itse istumaan kavereiden kanssa edes lähelle toisiamme :)


Kun kyseessä on halpalentoyhtiö, niin lentokentätkään ei ihan mitään suurimpia mahdollisia ole. Lensimme Gironan lentokentälle, joka sijaitsee Gironan kunnassa/kaupungissa ja siitä on matkaa Barcelonaan noin 90km. Lentoaseman terminaalin edestä lähtee busseja, joiden aikataulut on ajoitettu pääsääntöisesti Ryanairin saapuvien lentojen mukaan, joten pääsimme suoraan toiseen lähtevistä busseista ilman jonotteluja. Lippuhinta taisi olla 16€ pelkkä meno ja menopaluu 21€. Otimme pelkän menon, kun emme olleet varmoja, millä pelillä tulisimme kentälle lähtöaamuna, kun lento lähti jo aamulla 7.25. Noo se olikin sitten kommellus koko kotiinpaluu...



Gironan lentokentältä tulevat dösät tulevat Barcelonan pohjoiselle dösäasemalle (Estació del Nord). Siinä on ihan vieressä metroasema, jonne oli kyllä aika pujotteleminen... Arc de Triomf oli meidän metropysäkkimme, josta L1-metro kulki. Metropysäkkimme hotellin lähellä oli La Sagrera, josta hotellille (Laumon) oli lyhyt matka. Metromatka meni mukavasti ja vielä metrossa olin laittanut rahapussini isoon olkalaukkuuni, joka oli käsimatkatavaralaukkuni... 


Hotellin aulassa sitten aloin kaivella rahapussiani, että saisimme annettua Visa-korttini numeron hotellivirkailijalle. Nooooooo pitkällisen tonkimisen jälkeen sitä rahapussia ei todellakaan löytynyt. Tunnin Barcelonassa oltuani minulta oli sitten käännetty lompakko! 


Kirosanoja ei riittänyt ja ne kaikki tuhat mitä tuli suusta ulos kuulosti varmasti espanjalaisen hotellivirkailijan korviin oikein mukavalta... V*tutuksen määrää ei voinut kuvailla :D Lompakko oli todennäköisimmin lähtenyt metronovilla klassisesti kun matkustajat tulevat metrosta ulos ja uudet astuvat sisään.. Varoituksista huolimatta minun tuuriani, että juuri miun lompakko lähti kävelemään... Sain kortin onneksi äkkiä kuoletettua, käteistä meni parisataa euroa ja ehkä eniten otti päähän, että miun Milanosta ostama Guessin lompakko otti ja lähti. Pari puhelua kotosuomeen ja sain kaverin tilille rahaa, jotka nostettiin miulle käteiseksi. Kavereille iso kiitos avusta 💕

Tämän episodin jälkeen oli hyvä lähteä syömään pientä palapalaa (kuten rakas tyttäreni kaikki ruuat on nimennyt). Suuntasimme vain lähimpään kuppilaan, missä keittiö oli auki siihen aikaan päivästä (Espanjassa kun illallisaika alkaa vasta joskus kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla). Pikaruokalan työntekijä ei osannut englantia "coca-colaa" enempää, mutta viereisessä pöydässä istui avulias pariskunta, jotka tulkkasivat tilauksemme.  Gracias heille!

Gourmee-ruuan jälkeen lähdimme kaupungille, etsimään seuraavaa ruokapaikkaa... :D Kaupungilla alkoi jo pimetä, kello oli jo jotain kahdeksan pintaan. Suuntasimme kaupoille, jotka täälläpäin maailmaa ovat auki iltayhdeksään ja kymmeneen asti. Sain Zarasta tyttärelle pari ihanaa paitaa. Olen metsästänyt mustia perushousuja vaikka kuinka kauan ja sainkin parillakympillä tosi hyvät housut! Lompsan pöllimisestä huolimatta hyvä päivä :) Kävimme vielä syömässä eräässä pääkadun varrella olevassa ravintolassa. Tässä ravintolassa vuohenjuusto tarkoittikin fetaa, mutta hyvää oli! Sää oli hyvä, mukavan lämmin Suomen lokakuun sateisiin ja putoileviin syksynlehtiin verrattuna. 


Seuraavana päivänä heräilimme puoli yhdeksän aikaan ja söimme hotellilla aamupalan. Lähdimme metrolla suunnistamaan biitsille! Sää oli lämmin ja aurinkoinen, lämmintä taisi olla jotain +25 :) 


Menimme metrolla L1 La Sagrerasta Glóriesin metropysäkille, jossa vaihdettiin T4 junaan, jolla hurautimme rantaan Vila Olímpican pysäkille. Viereen jäi Barcelonan eläintarha, jossa emme tällä erää ehtineet vierailla. Biitsillä oli tuolien vuokraaja ja yksi aurinkotuoli maksoi 6€. Epäilimme jossain vaiheessa, että kyseinen heppu oli feikki, emmekä olleet ainoat... Eräät tytöt epäilivät samaa, mutta oli mies laskuttanut meiltä kaikilta saman verran, joten kai hän sitten oikeasti oli joku virallinen vuokraaja... 
Vaikka ilma oli lämmin, merivesi tuntui kylmältä. Koska kyseessä oli turistiranta, biitsiltä löytyi huonosti simpukankuoria, mutta muutaman palasen onnistuin löytämään ja jokusen hienon kiven.  










Pari tuntia makoilimme rannalla ja vaikka yleensä palankin tosi helposti - ja nytkin nahka näytti vähän punoittavan - sain kuitenkin vähällä makoilulla hienon ja kestävän rusketuksen. 
Ainoa miinus rannalla (kuten aina turistirannoilla) oli jatkuvasti kimpussa pyörivät juomien myyjät ja hierontaa tarjoavat naiset... Hierojat olivat niinkin röyhkeitä, että tulivat enempiä kyselemättä hipeltelemään. 



Rannallamakoilun jälkeen menimme toki syömään. Syönnin jälkeen päädyimme pikkukujia pitkin takaisin rantaan päin ja menimme ostoskeskukseen, Maremagnumiin. Ostin mielettömästi vaatteita. Tytölle löysin mm. verkkapuvun ja läjän muita vaatteita. Shoppailun lomassa kävimme Starbucksissa kahvilla ja shoppailu jatkui. 







Illalla menimme ravintola Navarraan. Ravintola oli keskustassa Urquinaonan metropysäkin lähellä, melkein Apple-kaupan vastapäätä. Tätä ravintolaa voin suositella lämpimästi kaikille! Ruoka oli mielettömän hyvää ja hintataso kohdillaan. Söin ravintolassa maailman parasta salaattia ja suklaamousse oli jotain aivan uskomatonta! 
Reissun jälkeen tuli tehtyä kotonaki tuota kyseistä salaattia vähä muunneltuna... En jaksanut ite vuohenjuustoa käydä friteeraamaan, mutta kyllä se aika lähelle maistui siltä, miltä tuolla Navarrassakin. Koko päivän kävely väsytti kovasti ja ei unta tarvinnut hotellilla kauaa odotella. 



Seuraavana päivänä menimme kaupungille shoppailemaan. Aamu aloitettiin kuitenkin aamupalalla pienessä mukavassa kahvilassa. Matkalla aamupalapaikkaan löysimme kampaamotuotteita myyvän putiikin, jossa kävimme aamupalan jälkeen. Sain käyttämäni Sebastianin hiuslakan 13 eurolla! (omassa kampaamossani kyseinen puteli maksaa 27,50...)






Edellisiltana olimme löytäneet Zaran pääliikkeen, jossa emme ehtineet kuitenkaan kauaa pyörimään, kun oli jo sulkemisaika. Bongasin jo illalla tytölle aivan ihanan mekon, joka lähti tietenkin lopulta matkaan. Ja kun se lompakkokin hävisi, kävin viereisestä Guessin liikkeestä itselleni uuden lompakon. 


Mukaani köijjäämät ballerinat levisivät lopullisesti ja koska oli sateinen päivä, sukat kastuivat ja se olikin hyvä tekosyy ostaa uudet kengät. Päädyin tällä kertaa sään innoittamana käytännöllisiin ja lämpimiin kenkiin eli ostin Mustangin musta-valkoiset tennarit. 


Kävelimme pitkälle Av Diagnolille asti kun etsimme Disney-kauppaa, joka siellä olisi pitänyt olla, mutta eipä näkynyt. Näimme kuitenkin kaupunkia mukavasti siinä kävellessä. Matkan varrelle jäi ihania kauppoja, mm. joulukauppa. 

Kävimme ihanassa suklaakaupassa, josta kaveri osti tuliaisia. Suklaakonvehdit olivat käsityönä tehtyjä, namskis! Lokakuun halloween-teeman mukaan, suklaapuoti oli täynnä halloweenaiheisia karkkeja. Harmi ettei tarjolla ollut maistiaisia... 



Erään kenkäkaupan näyteikkunasta.




Seuraavana päivänä kävimme katsomassa hieman nähtävyyksiä. Aamu aloitettiin tietenkin brunssilla el Gothicin kaupunginosassa turistien suosimassa kahvilassa milk'ssä. Sain eggs benedictia!! 


Tässä raflassa oli ainakin etuna se, että täällä osattiin kunnolla englantia! Paikka pursuikin turisteja, nuorien matkaajien suosima paikka. Ruoka oli tosi hyvää ja hintataso edullinen. Bongasimme ravintolan netistä, josta löytyy tarkka osoite. Voin suositella!



Brunssin jälkeen lähdimme suunnistamaan kapeita kujia pitkin kohti Barcelonan katedraalia. Katedraalin vieressä oli useita pieniä turisteille tarkoitettuja matkamuisto-krääsäkauppoja, joissa hinnatkin olivat yllättäen melko "kohdillaan". 


Kuvattavaa riitti paljon - ja moni muukin oli pystähtynyt kuvailemaan kirkkoa. 12.10. on espanjalaisten juhlapäivä ja osa pikkukaupoista oli kiinni. Turistien suosimilla alueilla kaupat kuitenkin olivat auki ja väkeä riitti (kaupunginosassa, jossa hotellimme sijaitsi sen sijaan kaikki paikat olivat kiinni). Paikalliset kantoivat mukanaan Espanjan lippua ja väkeä oli pilvin pimein. 






Löysimme ostoskadun, joka olisi voitu löytää jo aiemmin kun vielä oli budjetissa varaa. Ostosaukiolla oli mm. iso Benettonin liike, jonka alakerta tursui ihania lastenvaatteita. En välitä Benettonin vaatteista itselle, mutta lapsille sieltä löytyy kaikkea kivaa, kuten tälläkin kertaa.


Paikallinen H&M oli hieman eri puitteista tehty kun mitä Suomessa. Kauppa oli vanhassa, mahtipontisessa ja komeassa rakennuksessa ja eteisaulassa oli eri värisiä strobovaloja. Sisään asti en uskaltautunut. Sivukujalta löysimme pienen, ihanan "lifestyle"putiikin, jossa myytiin sisustustavaraa, asusteita ja vaatteita, aromaterapiakynttilöitä jne. Putiikin hintalaatusuhde oli kohdallaan. 


Palasimme keskustaan tutuille seuduille ja meinasimme mennä syömään Navarraan uudelleen, kun eräs sisäänheittäjä tuli juttelemaan. Ukko osasi muutaman sanan suomea - liekö joku fiksu turisti opettanut. Ukkelin suusta ei onneksi lennellyt samoja viisauksia, joita Tunisiassa kuuli "Stockmannin laatu, Anttilan hinnat" ym. Ravintola oli hieno ja saimme kauniille naisille luvatut ilmaiset skumpat. Ruoka ei tosin ollut kovin hääviä, T-luupihvistä jäi suurin osa syömättä kun oli pelkkää rustoa ja jännettä... 




Viimeisen illan kunniaksi menimme illalla paikalliseen Hard Rock Cafeeseen syömään ja istumaan iltaa. Pitkän kaavan mukaan iltaa ei kuitenkaan voinut viettää, kun aamulla oli aikainen herätys. Aamulla alkoikin kotimatka, joka muuttuikin varsinaiseksi seikkailuksi...


Olimme kysyneet hotellin respasta edellisenä iltana bussien aikatauluja, jolla pääsisimme lentokentälle ja aikataulujen mukaan meidän olisi lähdettävä puoli kuuden bussilla kentälle. Nooo... Aamulla sitten huomasimme, että kappas vaan, ovat antaneet väärän bussin aikataulut meille. Kyseiset bussit olivat menossa kyllä lentokentälle, mutta Barcelonan kentälle, ei Gironan kentälle. Lopputuloksena olikin sitten se, että hurautimme taksilla 90km matkan, kun lopulta onnistuimme saamaan taksin, jonka kuski puhui englantia ja suostui ajamaan Gironaan asti. Hiukka kalliimmaksi kävi se reissu, mutta onneksi pääsimme kentälle ajoissa. Jälkeen päin huvittaa, mutta täytyy sanoo, että sillä hetkellä ei hirveästi huumoria irronnut... Muistutuksena siis Barcelonaan matkustaville; mikäli lento lähtee Gironan kentältä, kannattaa olla tarkkana, koska Barcelonassa on myös Girona-niminen kaupunginosakin ja oletuksena ilmeisesti on, että kaikki matkustavat Barcelonan omalta kentältä. 

Kaiken kaikkiaan hyvä ja rentouttava reissu vaikkakin rahapussi otti jalat alleen ja kotimatka ei sujunut ihan ongelmitta. Syötyä tuli ainakin niin paljon, ettei vissiin viikkoon ollut nälkä :D Barcelona on kiva kaupunki ja voin suositella kaikesta huolimatta, pitäkää vaa lompakoista oikeasti hyvää huolta, ne varkaat on näppäriä! Seura oli hyvää ja nähtävää riitti ja sainpa muutaman hyvän otoksenkin napattua! :)






Milano, ITALIA
Lokakuu 2012


(Kuvat ovat pokkarillani ja iPhone 4:lla otettuja kuvia.)

Minä ja maha (RV ~ 20)
Lähdimme kaverin kanssa reissuun hieman extempore-meiningillä, mutta huippukivaa oli! Matkassa houkutti helppo matkustustapa (lento lähti LPR:n kentältä) sekä edullinen hinta. 
Kun taas oli kyse Ryanairista, lensimme pikkukentältä toiselle eli LPR:n international airportilta Milanon kupeeseen, Bergamoon. 
Milanossa paistoi aurinko ja oli lämmintä +24, kelpasi!! 

Italiassa parasta on ehdottomasti ruoka! Söin maailman parasta pizzaa ja pastat olivat loistavia. Koska olin paksuna, viinit jäi tällä kertaa maistelematta. 



Maailman paras pizza!!
Italialainen kulttuuri, rakennustaide, historia ja ihan koko maa yleensä viehättävät minua. Ihastuin Italiaan heti ensi hetkestä lähtien (ja jos pitää valita Italia vai Espanja niin Italia voittaa kyllä tämän skaban 6-0...) 

Milano tunnetaan muodin mekkana - ja kyllähän sieltä kaikkea kivaa tarttui mukaan! Hintataso lähenteli Suomen hintoja, mutta italialaiset henkkamaukat (kuten Blue Sand ja Stradivarius) tursuivat ihania ja edullisia vaatteita. Matkalaukkua oli vähän vaikea saada kotimatkalle kiinni... 

Piazza Sempionen riemukaari
Etsimme outlet-myymälöitä, joita olimme netistä etukäteen etsineet - huonolla tuloksella. Outlet-myymälät tuntuivat kadonneen jäljettömiin. Löysimme kuitenkin muutaman myymälän, joissa ei sitten kyllä juuri ollut mitään ostettavaa ja hintataso oli edelleen korkea (tosin kyseisissä myymälöissä myytiin Guccia ym.) Yksi näistä outleteista oli pitkän matkan päässä keskustasta. Myymälöitä etsiskellessä näimme kaupunkia todella paljon! :) Tuomiokirkon läheltä löysimme yhden outlet-myymälän, josta ostin edullisen nahkalaukun 

Liikuimme Milanossa paljon jalkaisin, mutta myös metrolla. Hotellimme sijaitsi lähellä Pirellin tornia ja sen vastapäätä olevaa keskusasemaa (Stazione centrale), johon kulkivat niin dösät kuin metrotkin, joten liikkuminen oli todella vaivatonta, sekä kentälle, että metrolla keskustaan. Metrolla kulkeminen oli edullista ja Milanon metroverkosto oli todella "helppokäyttöinen". 

Duomo Di Milano
Galleria Vittorio Emanuele II
Milanossa oli paljon nähtävää, mm. valtava tuomiokirkko (Duomo Di Milano). Piazza del Duomolta eli Tuomiokirkon aukiolta lähti valtava ostoskäytävä/katu, jonka varrella monet merkkiliikkeet sijaitsivat. Ostoskatujen verkostoja sukkeloidessamme löysimme niitä vain koko ajan lisää ja lisää. Parhaita löytöjä olivat ehkä Disney-kauppa sekä tietenkin Tiffany <3


Tiffanylta tarttui mukaan ihanaakin ihanampi rannekoru. Vauvoille oli mitä ihanimpia ja suloisimpia vaatteita ja muuta mukavaa, mutta kun en vielä tiennyt kumpi on tulossa, oli aika hakuammuntaa lähteä ostamaan mekkoja tai kauluspaitoja. Löysin kuitenkin Chiccon liikkeestä söpön tuttipullonkuivatustelineen, joita en Suomesta ollut bongannut. 


Löysin itselleni myös Guessin lompakon (joka sitten pöllittiin Barcelonassa ja ostin sieltä taas uuden...) 
Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja mukava piriste arkeen silloisten työ- ja koulukiireiden keskelle :) Lentäminen omalta kotikentältä oli helppoa ja myös Bergamo voisi olla näkemisen arvoinen paikka. Lähellä on myös Gardajärvi, joka olisi hieno nähdä. Ehkä seuraavan kerran matka suuntautuukin sinne. Italiaan palaan takuulla - ja toivottavasti monta kertaa! 

Piazza Castello ja Castello Sforzesco 

Piazza Castello

Piazza Sempionen riemukaarelta, taustalla Castello Sforzesco





Fuengirola, Gibraltar, Malaga, ESPANJA/ISO-BRITANNIA
Heinäkuu 2012


Lapsuudenaikainen paras ystäväni on asunut jo useamman vuoden Espanjassa Fuengirolassa ja vihdoin tuli tilaisuus lähteä moikkaamaan häntä. Oli hienoa lähteä ulkomaille monen vuoden tauon jälkeen - ja vastoin ennakko-odotuksiani - oli todella hienoa lähteä reissuun yksin! Lensin Malagaan Helsinki-Vantaalta 31.7. Finnairilla. 

Lento kesti nelisen tuntia ja oli perillä yhdeksän jälkeen illalla paikallista aikaa (Costa del Solilla kello on tunnin jäljessä Suomen ajasta.) Laskeutuessa maisema oli huikea! Illan pimeydessä loistivat vain tuhannet Costa del Solin valot ja valopilkuista pystyi päättelemään rannikon muodon. Kaverini oli minua kentällä vastassa ja lähdimme ajamaan heidän kotiinsa Fuengirolaan pimeässä illassa.  

Ensimmäinen lomapäivä oli tietysti sateinen ja vähän ukostikin :D Iltapäivällä sää onneksi lämpeni ja kirkastui ja pääsimme vesipuistoon polskimaan. Illemmalla kävimme katselemassa iltaista rantakatua ja lähellä olevaa linnaa, joka näytti hienolta valaistuna. 





Toisena lomapäivänä kaveri oli aamupäivän jälleen töissä ja minä pyörin Fuengirolan keskustassa. Kävin markkinoilla, jossa oli muutama ihminen enemmän kuin Suomessa markkinoilla... Löysin torilta vauvalle ruokalapun ja pienen pieniä sukkia <3 (tämänkin reissun luonnehan sitten muuttuikin hieman kun olin raskaana, RV noin 8 joten väsymys ja pahoinvointi siivittivät vähän tätä reissua...)  
Poltin tyylikkäästi varpaani kun oli sandaalit jalassa ja sain komean junttirusketuksen niskaan t-paidan kaula-aukon ansiosta :D Otimme iltapäivällä aurinkoa uima-altaalla. Kävimme myöhemmin tallustelemassa eräässä puistossa ja rantakadulla, jossa söin elämäni parasta jätskiä!

 







Kolmas lomapäiväni olikin jo kaverillakin vapaapäivä ja suunnistimme Marbellaan. Tallustelimme rannassa ja satamassa, Välimeri <3 

Kävimme aamupalalla ja join elämäni kalleimman tuoremehun (4€) :D Satamassa oli muutama vene (tai no ei niitä ehkä voi enää edes veneiksi kutsua...) enemmän kun meidän kotivenelaiturissa... Mm. Antonio Banderaksen paattikin oli jossain siellä loisteliaiden huvijahtien joukossa. Myöhemmin iltapäivällä menimme biitsille Torremolinokseen. Aaahhh miten lämmintä hiekkaa!! Illalla kävimme satamassa. 




 



Neljäntenä lomapäivänä suuntasimme kohti etelää - ja Gibraltaria. Gibraltar on Iso-Britannian itsehallintoalue siirtomaa-ajoilta ja tulipa siis käytyä Briteissäkin :D Menimme rajan yli kävellen. Oli järkyttävän kuuma päivä ja kävelyä ei viitsinyt harrastaa montaa kilometriä, joten maksoimme parikymppiä ja pääsimme pikkubussin kyytiin, joka kyyditsi meidät rajalta aina ylös asti - ja takaisin Gibraltarin keskustaan. 



Ylhäällä Gibraltarin huipulla oli tippukiviluola, jossa vierailimme ja joku sodanaikainen tunneli, jossa me lähinnä haukottelimme :D Apinat olivat aivan ihania veijareita ja yksi kirppusirkus istui olkapäällänikin hetken. Apinavauvat olivat lutuisuuden huippuja! 

 

Maisemat olivat henkeäsalpaavat ja vastarannalla horisontissa häämötti Pohjois-Afrikan rannikko <3 Matkaa mantereiden välillä taisi olla muistaakseni 40km. Kävimme syömässä Gibraltarin keskustassa Subwayssa. Oli mukavaa vaihtelua kun ihmiset ymmärsivät ja puhuivat englantia... 


 
 



Viidentenä lomapäivänäni suuntasimme Malagaan. Aamupalan vetäisimme naamariin Fuengirolassa ja matkasimme Malagaan junalla. Junamatka kesti puolisen tuntia ja maksoi huikeat 4 euroa. Matkaa oli kuitenkin nelisenkymmentä kilometria. Kävelimme Malagassa ja katselimme kaupunkia. Kävimme shoppailemassa ja tietenkin syömässä :D 
Kävimme myös Picasso-museossa, jonne emme varmaan toista kertaa pääsisi sisälle :D Kaverilla soi puhelin tauotta ja itse haukottelin joka ikisen taulun äärellä. Emme ole kumpikaan varsinaisia taiteenystäviä, mutta tulipahan käytyä :D 







Illalla kävimme Mijaksen kylässä vuoren rinteellä. Viehättävä pieni kylä ja jos haluaa aurinkorannikolla paeta turisteja, tämä on juuri oikea paikka. Kylässä oli lähinnä paikallisia ja aaseja. Maisemat vuoren rinteeltä alas merelle olivat komeat! Täältä suunnistimme syömään Marbellaan New York- nimiseen ravintolaan, jossa söin elämäni parhaimman hampurilaisen! 


 


Toiseksi viimeisenä lomapäivänäni suuntasimme Marbellan eläinpuistoon, Selwo zoohon. Eläinpuisto oli suuri ja maisemat komeita. Osa matkasta kuljettiin kävellen, mutta tietylle alueelle oli autokuljetus. Eläimet olivat pääosin irrallaan eläintarhassa ja saimme katsella elukoita autonlavalta, vähän Jurassic Park meiningillä... :D Tietyt eläimet olivat tietysti aitauksissaan, esimerkiksi sarvikuono (onneksi). 





<3
"Jurassic Park-autot"


 


 


Aurinko porotti ja oli hiton lämmin. Eläinpuisto oli laaksomainen alue, jossa lämpötila kipusi varmasti +40 iltapäivällä. Huuuuuhh. Hyvä rusketus tuli ainakin (lue= paloin).



Kävimme illalla Fuengirolan keskustan liepeillä kohoavan vuoren huipulla (komeat maisemat!) ja japanilaisessa ravintolassa syömässä. Kokki teki sapuskan pöydässämme (jonka toinen laita oli hella). Hyvät pöperöt! 

Viimeisenä lomapäivänä loikoilimme uima-altailla ja poltin tyylikkäästi itteni vaikka aurinkorasvaa hölväsinkin... Bikinien rajat paloivat mukavasti ja illalla olikin hienoa istua lentokoneessa! :D AUTS. 

Kotosuomessa olin aamulla puoli viiden pintaan ja hurrrrr miten kylmäääää.... En tietenkään ollut ottanut pitkiä housuja mukaan ja hytisin capreissa... Jumittelin lentokentällä aikani ja kuuden aikoihin lähdin taksilla Tikkurilan juna-asemalle, josta juna Lappeenrantaan lähti puoli kahdeksan aikaan aamulla. Junassa torkkuessani ja odoteltuani ensin ikuisuuden päätin, että seuraavalle reissulle hurautan kentälle omalla autolla... Sain tuliaisena kotimatkalta kuumeen, mutta muuten oli todella hyvä reissu! :) Kaverille suuren suuri kiitos vieraanvaraisuudesta <3 Tulen kyllä uudelleenkin - ja pakkaan mukaan myös pitkät housut.


Sousse, TUNISIA
Kesäkuu 2007


Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli turvallisesti Tjäreborgin pakettimatka Tunisian Sousseen. Reissusta on jo niin kauan, etten ihan tarkalleen muista esim. mille kentälle lensimme, mutta lähdimme reissuun kuitenkin Hki-Vantaalta Finnairilla. Koska kyseessä oli pakettimatka, kaikki kuljetukset kentältä ym. oli järjestetty valmiiksi. 

Makoilimme paljon hotellien uima-altailla ja rannalla. Rannalla parveili kaikenmaailman hedelmä- ja juomakauppiaita ja matkanjärjestäjiä, jotka myivät erilaisia retkiä ja risteilyjä. Eräs mukava Smiley-Miley niminen heebo sai meidät ylipuhuttua ja lähdimme hänen kauppaamalleen Välimeren merirosvoristeilylle. Risteily ei ollut ollenkaan pöllömpi. Se oli edullinen ja leppoisa ja saimme siellä hyvää ruokaa. Paitsi hunajameloni, jonka taisimme heittää kalojen syötäväksi.  

Hotelli Marhaba beach.
Kissoja Soussessa pyöri paljon pitkin katuja ja hotellin pihallakin. Yksi pieni ressukka oli läkähtänyt kuumuuteen jalkakäytävälle. Minä luulin sen olevan vaan päivänokosilla, mutta kuulemma oli ikiunilla...


Liikuimme lähinnä jalkaisin, mutta käytimme myös taksia hieman. Taksi oli helppo saada, sillä niitä parveili hotellin edustalla jatkuvasti. Ensimmäisenä päivänä kävimme taksilla vaihtamassa rahaa keskustassa. Tunisiassa sai polttaa tupakkaa joka paikassa ja olikin hiukka koomista, kun pankinsetä lappoi dinaareja meille kouraan nortti suussa. 

Liikenne Soussessa oli kaaottista ja liikennesääntöjä oli, mutta kukapa niitä noudatti... Perustaajamanopeus taisi olla siinä 80km/h. Liikenneympyrässä olijan piti väistää ja tien yli piti juosta melkein silmät kiinni ja vain toivoa parasta. 

Shoppailu Tunisiassa on halpaa. Tunisia on muslimimaista yksi länsimaisimmista ja oikeita ostareitakin sieltä löytyi, joissa hintataso oli huomattavasti halvempi kuin Suomessa. Tällaisissa liikkeissä hinnat ovat hintalappujen mukaiset, mutta katukaupoissa tinkiminen on se The Juttu. Myytävänä on paljon nahkatavaraa, erilaisia savi- ja posliiniastioita jne. 

Myyjät houkuttelivat kauppaan ja juttelivat mukavia ja tarjosivat teetä sekä tupakkaa. Monet osasivat suht hyvin englantia ja toisaalta oli ihan kivaa jutella ja viettää aikaa kaupoissa. Jossain vaiheessa jatkuva tuputtaminen rupesi myös ärsyttämään ja helpoimmalla pääsi kun ei mennyt koko kauppaan. Kiitän suuresti niitä valopää-suomalaisia, jotka ovat opettaneet ärsyttävät hokemat näille kauppiaille "Anttilan hinnat, Stockmannin laatu, mitä kuuluu kukkuluuruu" ym. hölmöä. 


Vaikka pakettimatkalla olimmekin, emme käyneet muilla retkillä, paitsi Saharan lähellä olevassa eläintarhassa. Eläintarhan eläimet makasivat varjoissa järkyttävältä kuumuudelta suojassa. Jos reissumme olisi ollut pidempi, olisimme lähteneet pari päivää kestävälle Saharan retkelle. Soussesta oli matkaa Saharaan linnuntietä pitkin noin 60km ja Saharan hiekkaa pölisi välillä ilmassa... Eläintarhareissuun kuului myös juhlaruokailu megaisossa teltassa illemmalla, jossa esiintyi alkuasukaspukuisia tyyppejä tanssien ja soitellen rumpuja. 






Pääsin syöttämään norsuja :) kuvan ajotus vaan pielessä...



Kävimme myös vanhassa kaupungissa, Medinassa. Kujat olivat kapeita ja väkeä paljon - ja lämpötila yli sietokyvyn. Medinan ympärillä oli korkea muuri, joten tuuli ei viilentänyt lämpötilaa yhtään. Tunnelma vanhassa kaupungissa oli leppoisa ja löysihän sielläkin joku huijarimatkaopas meidät. Onneksi olin lukenut oppaista ja toivotimme ukkelille vain hyvää päivänjatkoa ja jatkoimme matkaamme. Myös Medinan kapeilla kujilla liikuskeli paljon kissoja. 



Mineriitti




Sisilia. Taustalla näkyy Etna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, että vierailit blogissani. Kommenttisi ovat tervetulleita :)